Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ruokailusali

*Mielenkiintoisesti sisustettu sali on aluksi luoltaantyöntävä, mutta kun huomaat herkut pöydässä, sinun on aivan pakko istua hetkeksi napostelemaan. Sisään astuu Cassie - hän, joka toivotti sinut etuovella tervetulleeksi. Alatte juttelemaan.*

Noniin, itse sivujen keskus! Tästä paikasta löydät kaikki arvosteluni blogin muodossa, sekä myös erilaiset listani. Katsele kaikessa rauhassa, ja kommentoikin, jos sinulla on jotakin kommentoitavaa. :) Huomaathan, että arvosteluni ovat vain minun mielipiteeni ja näkemykseni kyseisestä elokuvasta/pelistä! Syy, miksi arvostelut ovat kirjoitettu eri koolla johtuu siitä, että aina välissä vaihtuu ulkoasu, jonka fontti saattaa olla isompaa/pienempää kuin aikaisemman fontin, jolloin arvostelujenkin koko pitäisi vaihtaa, mutta koska en jaksa, se on eri kokoista...

Lista aiemmin arvostelemistani elokuvista: *klick*

Muita tuotoksiani, kuten tarinoita ja roolipelihahmoja: *klick*

Elokuvalista, jonka aloitin 15.10.2017: *klick*

<  1  2  3  4 
5. The Lion King
23.12.2015 20:50 | ~Cassie

The Lion King

Tietoja

Nimi: The Lion King

Julkaisuvuosi: 1994

Yhtiö: Walt Disney Pictures

Ohjaajat: Roger Allers ja Rob Minkoff

Genret: Musikaali, kasvutarina, komedia

Arvostelu

Lempihahmot: Rafiki, Timon, Simba, Scar, Banzai

Lempikappaleet: (Ovat suomeksi, koska en ole koskaan katsonut elokuvaa englanniksi) Hakuna Matata, Vallan Saan, Elämän Tie, Tunnetko Jo Rakkauden

Sanallinen arvostelu: Leijonakuningas kertoo nuoresta Simba – leijonanpennusta, joka jonain päivänä tulee perimään isänsä Mufasan kruunun ja tulee koko kuningaskunnan hallitsijaksi. Kuitenkin Simban kade setä Scar järjestää Mufasan kuoleman ja syyttää kuolemasta Simbaa. Simba juoksee pois, eikä palaa enää kuningaskuntaan. Hänet aavikolta pelastaa Timon ja Pumbaa, jotka opettavat Simban syömään hyönteisiä ja hukuttamaan murheensa lauluun. Simba unohtaa menneisyytensä, kunnes hänen entinen paras ystävänsä Nala tulee etsimään apua ja löytää Simban. Ainoastaan Simba voi pelastaa lapsuutensa kuningaskunnan, koska Scar on hallitsijana hävittänyt kaikki riistalaumat. Simban on siis kohdattava menneisyytensä vielä kerran.

Leijonakuningas on yhdellä sanalla eeppinen. Kun sen katsoo, voi sanoa, että se on eeppisin animaatioleffa, minkä on nähnyt. Se ei tietysti häikäise visuaalisella toteutuksellaan, sitä varten on esimerkiksi Wall.E tai The Big Hero 6. Joka tapauksessa, juoni, hahmot, musiikki… ne kaikki pääsevät niin hyvin oikeuksiinsa ja lopputulos on henkeäsalpaavat kohtaukset ja kyyneleiset silmät. Paljon huonoa sanottavaa koko elokuvasta ei ole ja suomidubbikin on erittäin onnistunut, niin kuin melkein kaikki 90 – luvun dubit ovatkin.

Tietysti hahmoja oli ehkä hieman liikaa, osan olisi voinut suosiolla jättää pois. Esimerkiksi Zazu, Mufasan neuvonantaja (eng. ääninäyttelijänä Rowan Atkinson) oli lopulta aika turha ja masentava hahmo. Hyenakolmikko sivuhahmoina oli sen sijaan oikein hauska tapaus, vaikkei ainakaan vanhempia katsojia Edin hulluus nauratakaan. Jos tahtoo löytää Forth Wallin rikkomista, voi kääntyä Timonin ja Pumbaan puoleen, heiltä se onnistuu.

Musiikki on Hams Zimmeriltä oikein kaunista ja soundtrackia voi kuunnella saamatta haukotuksia. Värit ovat viidakossa ja savannilla aina värikkäät, laulukohtauksissa niitä on vieläkin terästetty. Itse olen ipanana 2 – 3 vanhana ollut kokonaisen vuoden niin suuri Leijonakuningasfani, että olen karjunut ja kontannut häissä, lempileikkini on ollut leikkiä ”raatoa” ja isän piti ”nylkeä” minut, osasin jokaisen biisin ja vuorosanan ulkoa, tahdoin Simba – tatuoinnin… Tietysti siis elokuva on minulle ollut lapsuuden ehkä suurin juttu, joten nostalginen fiilis tulee väkisinkin…

Suosittelen elokuvaa: Kelle tahansa, joka haluaa katsoa Disneyn parhaimmistoa tai vaan uppoutua todella syvälle elokuvan vietäväksi… Musiikki on erinomaista.

Miksi valitsin tämän elokuvan: Koska tahdoin muistaa itselleni tärkeää elokuvaa arvostelulla. Sen lisäksi tämä lojui Wordissa aika pitkään keskeneräisenä, eikä ollut muutakaan leffaa, josta tehdä arvostelu.

Arvosana:

”Hakuna Matata –

It means no worries

For the rest of your days.”

 

~Cassie


( Päivitetty: 23.12.2016 00:04 )

 - ~Cassie | Kommentoi



4. Cars
19.12.2015 21:48 | ~Cassie

Cars

Tietoja

Nimi: Cars

Julkaisuvuosi: 2006

Yhtiö: Pixar Animation Studios

Ohjaajat: Joe Ranft ja John Lasseter

Genret: Komedia, toiminta, romantiikka

Arvostelu

Lempihahmot: Salama McQueen, Hudson Hornet

Lempikappaleet: Life Is A Highway

Sanallinen arvostelu: Autot eli Cars kertoo nuoresta kilpa – autosta nimeltään Salama McQueen. Julkisuuden tuoman itsekeskeisyyden, paremmuudentunteen ja itseluottamuksensa takia Salama on fanien keskuudessa suosittu, mutta kollegojen on vaikea sietää Salamaa. Matkallaan tasapelistä johtuneeseen kilpailuun Salama eksyy Syyläri Cityyn – pieneen syrjäiseen kylään, jossa ei ole näkynyt matkailijoita moneen vuoteen. Salama mokaa, minkä vuoksi joutuu pidätetyksi ja hänet komennetaan korjaamaan rikkomansa tie, vaikka kisat olisivatkin ihan nurkan takana. Salama oppii tässä pienestä kylässä kunnioittamaan muita ja hänestä tulee nöyrempi, hän myöskin rakastuu ja löytää parhaan ystävän. Saapuessaan kisapaikalle julkisuuteen takaisin astuminen on hankalaa Salamalle varsinkin, kun se täytyisi tehdä samaan aikaan palkinnosta kisaamisen kanssa.

Olen nähnyt Autot vain Suomeksi ja tässä tapauksessa se ei haittaa. Olen aina pitänyt Pixar – leffojen dubbeja erittäin laadukkaina. Tämäkin oli sellainen. Tietysti Owen Wilson Salamana houkuttelee katsomaan elokuvan englanniksi, enkä estä, kakkososa englanniksi oli sekin hieno. (Teen siitä oman arvostelunsa sitten.) Jokainen hahmo on omalla tavallaan suloinen, mutta ei välttämättä samaistuttava. Syyläri Cityn asukkaat ovat tietysti hauskoja, mutta niin stereotyyppisiä, etten usko kovinkaan monen sellaisen stereotyyppisen ihmisen edes katsovan tällaisia elokuvia. Hudson Hornet – entinen upea kilpa – auto Syyläri Cityssä on ehkä ainoa kunnon asukas koko kylästä, koska hän on vakava ja oikeudentajuinen ja jopa nöyrä, eli oikein hieno hahmo. Salama ei myöskään välttämättä ole samaistuttava, mutta uskoisin aika monen silti pitävän hänen pistävistä kommenteistaan ja vihanhuudoista. Kokonaan eri asia onkin Sally Carrera – Salaman ihastus Syyläri Citystä. Tämän tyttöauton suomenkielinen dubbi oli ainoa takerteleva, joka häiritsi kolme kertaa enemmän. Sallyn luonne on todella perus, vaikeasti tavoiteltava muka kuuma typykkä. Minun on vieläkin vaikea hyväksyä sitä, että Salama oikeasti voisi tykätä jostakusta sellaisesta, varsinkin, kun olen itse ihastunut Salamaan.

Elokuvan tunnelma ja väritys oli pirteä ja vitsit olivat jopa hauskoja (Salaman kohdalla varsinkin, niihin oli oikeasti laitettu aikaa). Soundtrackista ei jäänyt muita kuin tunnari ja alkubiisi päähän, mutta elokuva ei ollut musikaali, joten se ei haitannut. Efektit ovat siistejä ja animointi on kaunista ollakseen jo yhdeksän vuotta vanha elokuva!

Katkeransuloista elokuvasta tekee sen tarinapuolen henkilömenetykset. Autot on omistettu Joe Ranftille, tarinan kirjoittajalle, joka kuoli ironisesti auto – onnettomuudessa, kun Autot oli vielä tekeillä. Myös Salaman sukunimi McQueen on kunnianosoitus. Pidin myös siitä, että elokuvan hamoilla oli sukunimi, joka kertoi, mitä merkkiä kyseinen auto on. Oma näkemykseni elokuvasta on ihastusta Salamaa kohtaan ja ihan hyvän juonen seuraamista. Elokuva on yksi parhaimmista Pixarin leffoista, pääasiassa Salaman takia.

Suosittelen elokuvaa: Autoista tykkääville, pikkupojille ja muutenkin kevyempää katsomista kaipaaville, ylpeistä pojista pitäville henkilöille.

Miksi valitsin tämän elokuvan: Koska pidän siitä ja halusin tehdä arvostelun myös Pixarin elokuvasta. Sitä paitsi, kerrankin minun ei tarvinnut kirjoittaa siitä, että olisin itkenyt elokuvalle!

Arvosana: 9-

"Float like a Cadillac

Sting like a Beemer."

 

~Cassie


( Päivitetty: 22.12.2016 23:14 )

 - ~Cassie | Kommentoi



3. The Big Hero 6
30.11.2015 19:50 | ~Cassie

Big Hero 6

Tietoja

Nimi: Big Hero 6

Julkaisuvuosi: 2014

Yhtiö: Walt Disney Pictures

Ohjaajat: Don Hall, Chris Williams

Genret: Ystävyys, toiminta, läheisen menetys, sci - fi

Arvostelu

Lempihahmot: Baymax, Tadashi Hamada

Lempikappaleet: Immortals

Sanallinen arvostelu:  Hiro Hamada on 14 – vuotias poika, jonka vanhemmat ovat kuolleet. Hänen veljensä Tadashi sekä Cass – täti ovat ainoat perheenjäsenet. Hiro on todella lahjakas nuorukainen, eikä käy koulua, sillä on liian fiksu normaaleille luokille. Tadashin ”nörttikoulu” kuitenkin saa Hiron kiinnostuksen heräämään ja poika keksii Microbotit, joilla hän pääsee sisään tiedekouluun. Tapahtuu onnettomuus, jossa Tadashi kuolee ja hän jättää jälkeensä vain tekemänsä robotin – Baymaxin. Kun Hiro tajuaa Baymaxin avustuksella, ettei onnettomuus, jossa Tadashi kuoli, ollutkaan vahinko, alkaa hän selvittää mysteeriä yhdessä robottinsa ja Tadashin luokkakavereitten kanssa.

Voisi helposti ajatella, että elokuvan juoni perustuu rähinään ja vihaan, arvoitukseen ja toimintaan. Toki se siihenkin pohjautuu, mutta elokuvassa myös käsitellään läheisen menettämisen tunteita ja toisen ratkaisun löytämistä. Useasti elokuvissa ei surra kuollutta kauempaa kuin viisi minuuttia, mutta tämä elokuva oikeastaan pohjautuu kuoleman laukaisemille tunteille ja ajatuksille. Miljöö oli taidokkaasti ja huolella suunniteltu, niin kuin myös kaikki robotit. Pääpahis oli tällä kertaa vähän laimea, vaikka kerrankin joku pahis toimii ihan selitettävin perustein!

The Big Hero 6 on Disneyn 53. klassikko ja meno paranee huomattavasti verrattuna studion edelliseen työhön, Frozeniin. TBH6 on Disneylle harvinaisempi sci – fi – leffa ja aikaisempikin kyseisen genren elokuva Wall.E (Pixar) onnistui hienosti, mielestäni yhtiön pitäisi tehdä useamminkin tällaisia elokuvia. Ohjaajat Don Hall ja Chris Williams ovat työskennelleet aikaisemmin erikseen elokuvien Bolt ja Nalle Puh (vuoden 2011 versio) kanssa.

Joka tapauksessa, vaikka elokuva olikin oikein koskettava ja kaunis, jotkut kohdat jäivät ilman loogista selitystä, tai sitten ne kuitattiin vain jollakin muulla tavalla puolivillaisesti. Äkkinäinen hyppy loppukohtaukseen saa loppupuoliskon tuntumaan siltä, että elokuvasta olisi muuten tullut liian pitkä, ellei näin oltaisi menetelty. Se saa kuitenkin kohtauksen vaikuttamaan jotenkin hätäiseltä. Miinusta tulee myös siitä, ettei Tadashin ystäville jätetty tilaa esiintyä paljoakaan, vaan saa käsityksen, että heidät otettiin mukaan vain, koska Marvelin alkuperäisess teoksessa he olivat myös mukana.

Disney on tunnettu siitä, että he käyttävät ääninäyttelijöinä tunnettuja henkilöitä, kuten Robin Williamsia, mutta tällä kerralla niin ei ollut. Baymaxin ja Hiron näyttelijät Scott Adsit ja Ryan Potter ovat olleet todella pienissä osissa aikaisemmin elokuvamaailmassa, jos juuri lainkaan. Tadashinkin ääninäyttelijä Daniel Henney on esiintynyt vain pienissä sivuosissa joissakin sarjoissa. Joka tapauksessa Potter sai Hiron ääneen jotakin epävarmaa teinimäisyyttä, Adsit sai Baymaxin kuulostamaan siltä, että robottikin tuntisi tunteita silti kuitenkaan tekemättä Baymaxista liian inhimillistä ja Henney oli taas loistava kiltissä isoveljen roolissaan.

The Big Hero 6 voitti parhaan animaation Oscarin sekä kymmenen muuta palkintoa, mikä ei ole ihme. (Tosin mielestäni Oscareita jaellaan liian heppoisin perusteluin…) Itse pidän tästä elokuvasta todella paljon, on hankalaa olla pitämättä jostakin lämpimästä ja valkoisesta ja sympaattisesta. Tai on hankalaa olla pitämättä vain kauniista tarinasta ja traagisista kohtauksista. Minut tuntien jokainen voi varmaan päätellä, että itkin. Suurin piirtein neljä tai viisi kertaa, joka on ihan oikein tätä leffaa katsoessaan. Voisi sanoa, että pitää olla pahemman asteen kyynelkanavankuivattaja jos loppukohtaukselle ei itke. No, minkäs teet, todella hieno elokuva ja raskas myös, muistakaa se!

Suosittelen elokuvaa: Niille, jotka tykkäävät itkeä ja sellaisille, jotka tahtovat nähdä toimintaa ja tunteitten kanssa pyörimistä enemmän kuin romantiikkaa ja kevyttä katsottavaa. Uskoisin, että auttaa myös läheisen menettänyttä.

Miksi valitsin tämän elokuvan: Koska se on yksi parhaimmista näkemistäni elokuvista. Löysin myös kouluun tekemäni arvostelun siitä, joten kirjoitin sanallisen arvostelun sen pohjalta. Tahtoisin sanoa myös, että vaikka arvosana on tuo, siihen vaikuttaa enemmänkin elokuvan laatu ja juoni kuin se, että pidänkö minä siitä vai en.

Arvosana: 9+

”Are you satisfied with your care?”

 

~Cassie


( Päivitetty: 22.12.2016 22:09 )

 - ~Cassie | Kommentoi



2. Wreck - It - Ralph
27.11.2015 20:15 | ~Cassie

Wreck – It – Ralph

Tietoja

Nimi: Wreck – It – Ralph

Julkaisuvuosi: 2012

Yhtiö: Walt Disney Pictures

Ohjaaja: Rick Moore

Genret: Sci – fi, ystävyys, kiusaaminen

Arvostelu

Lempihahmot: Vanellope von Schweets, King Candy, Fix-It-Felix Jr.

Lempikappaleet: Sugar Rush

Sanallinen arvostelu:  Wreck – It – Ralph on oman pelinsä pahis ja pelin hyvikset syrjivät häntä. Ralph lyö vetoa, että saisi hankittua mitalin, niin kuin pelien sankarit, ettei hänen tarvitsisi asua enää yksin pelinsä kaatopaikalla. Hän lähtee metsästämään mitalia Hero’s Duty – taistelupelistä, mutta kun mitali on viimein Ralphin kourissa, sinkoutuu hän Sugar Rush – kilpa - autopeliin. Hetken aikaa siellä mitaliaan etsittyään Ralph tajuaa, että hänen tapaamansa Vanellope on jotakin muuta kun vain virhe, jota ei pitäisi olla olemassakaan.

On harmillista, että Disney tekee niin vähän elokuvia, joiden juonen yhtiö on luonut itse, eikä muokannut sitä joistain muista saduista, sillä tämäkin leffa todistaa omien tekeleiden toimivuuden. Wreck – It – Ralph on hyvin omaperäinen tarina ja hyvin moni pikku seikka saa sen oikein onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Elokuva on kaukana romantiikasta, vaikka sivujuonessa Fix-It-Felixin rakkaushuolia seurataankin. On hyvä, ettei jokaiseen leffaan tungeta päähenkilöä, joka on rakastunut. Sen sijaan nyt päähenkilö oli syrjitty, mutta Ralphilla oli silti voimia auttaa toista kiusattua. Hahmoja nyt oli vähän turhan paljon, monen merkitys elokuvassa on vain yksi repliikki tai viisi sekuntia ruutuaikaa. Jotkut hahmot olivat myös todella tekopyhiä. Itseäni häiritsee aivan suunnattomasti vanhojen hahmojen ryppyjen olemattomuus, jokainen vanhus ei ole siloposkinen.

Ääninäyttelyn puolesta Sarah Silverman on loistava riehakkaan Vanellopen roolissa. Ralphia näyttelevä John C. Reilly kuulosti sen sijaan siltä, että tukehtuisi, mutta kai se osittain johtui siitä, etten pidä koko näyttelijästä. Muut ääninäyttelijät olivat uskottavia rooleissaan ja kaikista päähenkilöistä löytyi uusia ulottuvuuksia elokuvan myötä, eli hahmoihin oli käytetty paljon aikaa. Musiikki sopi hienosti peleihin.

Arvostan sitä, että elokuvalla oli selkeä pääpahis, vaikka elokuvassa taistellaankin kiusaamista vastaan melkein koko puolitoista tuntia. Tämä pääpahis ei onneksi ollut sellainen, joka tulee heti leffan alkumetreillä esiin ja tekee protagonistin elämästä täyttä helvettiä. Tämä ilkeä olento tulikin mukaan vasta viimeisen kahdenkymmenen minuutin aikana ja nekin hetket katsoja sai ihmetellä sitä, miten hyvin tällä kertaa pahis oltiin osattu piilottaa taustalle koko ajaksi.

Wreck – It – Ralph on minulle yksi hienoimmista elokuvakokemuksista ja se sai vuodattamaan monta kyyneltä. On upeaa seurata kahden hylkiön tutustumista, kumpikin yrittää peittää oman epävarmuutensa kuorensa sisälle. Kerta kaikkiaan juoni oli oikein onnistunut, siinä ei hypitty, toimintakohtauksia tuli ja meni sopivin väliajoin. Hahmot olivat moniulotteisia ja onnistuneita suunnittelussaan, miljöö oli myös hieno!

Suosittelen elokuvaa: Peleistä pitäville ja niille, jotka tahtovat hieman hengähtää ja katsoa leffan ystävyydestä romantiikan sijaan. Ne ihmiset, jotka tahtovat seurata myös hahmokehitystä, voisivat katsoa tämän leffan ihan vaikka vain kokeiluna.

Miksi valitsin tämän elokuvan: Katsoin tämän pari päivää sitten kaverini kanssa ja itkimme yhdessä (Tietysti). Heti mieleeni iski ajatus, että olisi hienoa tehdä tästä arvostelu, kerran se on minulle tärkeä ja muutenkin liian aliarvostettu Disney – fanien keskuudessa.

Arvosana:

”I’m bad and that’s good.

I will never be good and that’s not bad.

There’s no one I’d rather be

…Than me.”

~Cassie


( Päivitetty: 22.12.2016 22:05 )

 - ~Cassie | Kommentoi



1 - The Nightmare Before Christmas
21.11.2015 16:17 | ~Cassie

The Nightmare Before Christmas

Tietoja

Nimi: The Nightmare Before Christmas

Julkaisuvuosi: 1993

Yhtiö: Walt Disney Pictures

Ohjaaja: Henry Selick

Genret: Musikaali, romantiikka, jännitys, stop-motion

Arvostelu

Lempihahmot: Jack Skellington, Oogie Boogie

Lempikappaleet: We're Simply Meant To BeThis Is HalloweenWhat's ThisOogie Boogie's SongPoor Jack

Sanallinen arvostelu: Elokuva kertoo Halloweenkaupungin johtajasta Jackista, joka on kadottanut kipinänsä johtamiseen ja Halloweeniin. Eräänä päivänä hän eksyy Joulumaahan ja Jack päättää tehdä itse seuraavan joulun. Tietysti kaikki ei mene ihan kunnolla varsinkaan sitten, kun kaikkeen pelottavaan tottuneet Halloweenkaupunkilaiset yrittävät auttaa Jackia. Ainoastaan Jackiin ihastunut Sally uskoo jouluyön päättyvän katastrofiin, mutta Jack ei kuuntele... 

The Nightmare Before Christmas on synkkä elokuva. Taivas on melkein koko ajan täysin musta, eikä Halloweenkaupungissa talojen sallittuina väreinä näytä olevan muu kuin harmaa ja musta. Hahmot ovat hekin jokainen tummia ja synkkäpiirteisiä, mutta heistä sentään jokaisesta löytyy omia yksityiskohtia. Päähenkilö Jack on kaikista persoonallisin ja tuntuu, ettei muihin ole edes viitsitty käyttää niin paljon aikaa ja vaivaa miettiä heidän luonteitaan. Juoni kulkee sopivaa tahtia eteenpäin, ellei katsojaa häiritse kahdeksan minuutin välein tulevat laulukohtaukset. Jotkin logiikkakohdat jäävät ehkä vaivaamaan, varsinkin, jos elokuvasta ei pidä. 

Ääninäyttelijävalinnat ovat sen sijaan osuneet nappiinsa. Vaikka näyttelijäkaarti on pieni, he ovat silti lahjakkaita. Jackin puheäänen hoitaa Chris Sarandon ja laulun Danny Elfman, joka on myös säveltänyt elokuvaan musiikin. Sallyn ääni on Catherine O'Haran ja Oogie Boogien Ken Page. Tämän lisäksi on vielä pari muuta ääninäyttelijää, mutta lopulta kaikkien hahmojen näyttelyn hoitaa vain kahdeksan henkilöä, joka on aika vähän. 

Tarina perustuu Tim Burtonin tekemään runoon, jossa hän ihmettelee, minkä takia Halloweenin jälkeen kaupat täyttyvät jouluroinasta. Voin samaistua tähän mietteeseen täydellisesti! Ohjaustyötä Burton ei kuitenkaan tee, vaan sen hoitaa Henry Selick. Tim Burton on luonut tarinassa hahmot ja itse tarinan. Oma suhteeni elokuvaan on rakkautta. Se on ollut lempielokuvani ehkä viisi vuotta, joka sanoo aika paljon. Olen ollut aina ihastunut Jackiin ja tulen onnelliseksi, kun saan jonkun ihmisen katsomaan elokuvan ja vielä pitämään siitä! The Nightmare Before Christmas on lopulta vain lastenelokuva, joten se ei taida saada kenekään selkäpiitä karmimaan. Itse lapset se saattaa kuitenkin säikyttää, ei säkki täynnä ötököitä koskaan ole kovin kiva nähdä elokuvassa...

Suosittelen elokuvaa: ...Niille, jotka ovat pitäneet Tim Burtonin aikaisemmista töistä. Jos et ole yhtään synkkyyden ja Halloweenin ystävä, suosittelen jättämään katsomatta, ettet pety. Jos tahdot kuulla erittäin onnistunutta musiikkia, suosittelen kuuntelemaan elokuvan soundtrackin.

Miksi valitsin tämän elokuvan: Päätin aloittaa Turvapaikkani uudelleen ja tällä kerralla tahdoin aloittaa omasta tärkeimmästä lempileffasta, josta en ole vielä tehnyt arvostelua kertaakaan. Sen lisäksi sain tekosyyn kuunnella upeaa musiikkia! Kiitoksia myös Catille, joka kritisoi ensimmäistä versiota arvostelustani, että saisin tehtyä siitä paremman!

Arvosana: 10-

"We're simply meant to be."

~Cassie


( Päivitetty: 22.12.2016 22:00 )

 - ~Cassie | Kommentit (2)Kommentoi
<  1  2  3  4 



RSS

©2019 Turvapaikka Teille 2.1 - suntuubi.com