Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ruokailusali

*Mielenkiintoisesti sisustettu sali on aluksi luoltaantyöntävä, mutta kun huomaat herkut pöydässä, sinun on aivan pakko istua hetkeksi napostelemaan. Sisään astuu Cassie - hän, joka toivotti sinut etuovella tervetulleeksi. Alatte juttelemaan.*

Noniin, itse sivujen keskus! Tästä paikasta löydät kaikki arvosteluni blogin muodossa, sekä myös erilaiset listani. Katsele kaikessa rauhassa, ja kommentoikin, jos sinulla on jotakin kommentoitavaa. :) Huomaathan, että arvosteluni ovat vain minun mielipiteeni ja näkemykseni kyseisestä elokuvasta/pelistä! Syy, miksi arvostelut ovat kirjoitettu eri koolla johtuu siitä, että aina välissä vaihtuu ulkoasu, jonka fontti saattaa olla isompaa/pienempää kuin aikaisemman fontin, jolloin arvostelujenkin koko pitäisi vaihtaa, mutta koska en jaksa, se on eri kokoista...

Lista aiemmin arvostelemistani elokuvista: *klick*

Muita tuotoksiani, kuten tarinoita ja roolipelihahmoja: *klick*

Elokuvalista, jonka aloitin 15.10.2017: *klick*

<  1  2  3  4  >
10. Gravity Falls
18.02.2016 20:56 | ~Cassie

Gravity Falls

Tietoja

Nimi: Gravity Falls

Julkaisuvuosi: 2012 - 2016

Yhtiö: Walt Disney Television Animation

Luoja: Alex Hirsch

Genret: Sci-fi, toiminta, mysteeri, komedia, fantasia

Tuotantokausia: 2

Arvostelu

Lempihahmot: Bill Cipher, Dipper Pines, Gruncle Stan

Lempi tuotantokausi: Toinen, siinä alkoi tapahtua kunnolla, Bill esiintyi enemmän ja Gideon ei ollut ns. se pääpahis. Tietysti Weirdmageddon 1-3 olivat kaikista parhaimmat jaksot!

Sanallinen arvostelu: Animaatiosarja kertoo Dipperistä ja Mabelista, kaksosista, jotka lähetetään kesäksi setänsä Stanin luokse Gravity Falls – nimiselle paikkakunnalle. Dipper löytää päiväkirjan, jossa kerrotaan kylän kummallisista otuksista, kuten menninkäisistä, yksisarvisista jne. Hän alkaa selvittää Gravity Fallsin salaisuuksia siskonsa kanssa. Aluksi heidän setänsä ei näytä tietävän yhtään mitään oudoista tapahtumista, mutta silti hänellä on matkamuistomyymälässään salainen sisäänkäynti huoneeseen, josta kukaan muu ei tiedä.

Gravity Falls tuli minulle täysin yllätyksenä. Kärsin pahasti, kun minulla ei ollutkaan yhtäkkiä mitään animaatiosarjaa seurattavana, joten päätin aloittaa kulttimaineellisempaa Gravity Fallsia. Odotukseni eivät olleet suuret, mutta ensimmäisen jakson katsottuani tajusin, että sarja oli kuin minulle luotu: Se on synkkä, täynnä salaliittojuonia, salaisuuksia, loistavia hahmoja, fantasiaa... Gravity Falls ei ole todellakaan niin lapsenmielinen ja kevyt, kuin saattaa näyttää. Tietysti siinä on omat hassut hetkensä, joista minä en nauttinut niin paljon, koska tahdoin päästä vain erittäin hyvässä juonessa eteenpäin.

Sarjan luoja (ja parin päähenkilön ääninäyttelijä) Alex Hirsch on kuin sielunkumppanini, hän pitää myös oudoista asioista. Hän tahtoi tehdä sarjansa hahmoille sellaisen kesäloman, josta itse unelmoi, eli oikean mysteerin – hän onnistui. Jokaisessa jaksossa keskitytään omaan aiheeseensa tai myyttiseen olentoon, eikä varsinkaan ensimmäisessä kaudessa ollut To Be Continued – loppuja tai kovin nopeaa pääjuonessa etenemistä. Kuitenkin varsinkin kakkoskaudessa päästään hyvää tahtia eteenpäin ja ainakin omasta näkökulmastani tahdoin vain hidastella, ettei sarja loppuisi kesken.

Paljon miinusta ei voi antaa, vaikka tahtoisinkin olla kriittinen. Musiikki ei nyt ehkä säväyttänyt muuta kuin alkutunnarillaan, esm. taistelumusiikit eivät hirveästi erottuneet kaikkien muiden sarjojen musiikkien seasta, mutta en silti tarkoita, että tunnelma olisi laimea. Jotkut jaksot saattoivat olla hieman tylsemmänpuolisia, jos jostain pikkujutusta koetettiin venyttää koko kaksikymmentäminuuttinen jakso täyteen.

Hahmot olivat upeasti tehtyjä ja jokaiseen oli käytetty aikaa keksiessä pikkujuttuja, jolla hahmoista sai persoonallisen. Lempihahmoni Bill Cipher, joka on myös Hirschin ääninäyttelemä, on sarjan lopullinen pääpahis, yksi myyttisistä olennoista. Hänessäkin on niin paljon pieniä yksityiskohtia, että uskon jokaisen pitävän hänestä jollain tasolla. Hahmot ovat niin inhimillisiä, että toivon jokaisen löytävän ainakin yhden samaistuttavan, edes osittain. Ääninäyttelijät sopivat hahmoilleen, välillä saattoi tulla minulle myös positiivisia yllätyksiä näyttelijäkaartin valinnassa.

Sarjan todentuntuisuuteen on panostettu. Voisi kuvitella, että sellainen paikka kuin Gravity Falls on olemassa ja siellä on oikeasti myyttisiä olentoja. (Periaatteessa se on kyllä olemassa…) Jokaiseen jaksoon on piilotettu vähintään pari koodikielellä kirjoitettua viestiä, joilla ei ole juonen ymmärtämisen kannalta suurta merkitystä, mutta ne ovat hauska ja mielenkiintoinen lisä. Kaksikymmentäminuuttisten 40 jakson lisäksi lyhyitä, parin minuutin jaksoja on tehty noin kymmenen, joissa juoni ei etene, mutta Gravity Fallsiin ja hahmoihin syvennytään paremmin.

Kun on kerran aloittanut Gravity Fallsin, on vaikeaa lopettaa kesken, sillä tahtoo tietää, mitä lopulta kaikille hahmoille ja koko Gravity Fallsille tapahtuu. Vaaka heilahtelee niin moneen suuntaan, että en ainakaan itse säästynyt sydämentykytyksiltä, suuttumukselta ja kyyneliltä, naurua unohtamatta. Kesäloman on kuitenkin loputtava joskus ja olen oikeastaan iloinen, ettei sarjaa pilattu liialla pituudella.

Suosittelen sarjaa: Henkilöille, jotka tahtovat seurata hyvää juonta hyvillä hahmoilla. He, joiden unelmakesäloma ei koskaan toteutunut, saavat tästä unelmaa kerrakseen. Jos etsit pelkästään kohellusta jaksosta toiseen, saatat pettyä.

Miksi valitsin tämän sarjan: Se on tällä hetkellä oma lempisarjani ja tahdoin tehdä siitä arvostelun heti, kun näkisin viimeisen (varsin dramaattisen) osan.

Arvosana: 10-

”Remember! Reality is an illusion,

The universe is a hologram.

Buy gold, bye!”

 

~Cassie


( Päivitetty: 23.12.2016 00:43 )

 - ~Cassie | Kommentoi



9. Avatar: The Last Airbender
27.01.2016 18:51 | ~Cassie

Avatar: The Last Airbender

Tietoja

Nimi: Avatar: The Last Airbender

Julkaisuvuosi: 2005 – 2008

Yhtiö: Nickelodeon Animation Studios

Luojat: Michael Dante DiMartino ja Bryan Konietzko

Genret: Toiminta, fantasia, itämainen, komedia, taistelu

Tuotantokausia: 3

Arvostelu

Lempihahmot: Sokka, Iroh, Suki

Lempi tuotantokausi: Viimeinen, eli kolmas, sillä siinä tapahtumat alkavat oikeasti edetä hyvää vauhtia, sitä paitsi, kuka nyt ei pitäisi finaalijaksoista?

Sanallinen arvostelu: Avatar on uudelleensyntyvä ihminen, jonka tehtävänä on toimia henkimaailman ja maallisen maailman sanansaattajana. Avatar pystyy hallitsemaan kaikkia neljää alkuvoimaa (maa, tuli, vesi, ilma), kun taas normaalit ihmiset pystyvät hallitsemaan korkeintaan yhtä, jos edes sitäkään. Avatar Aang on 12-vuotias poika, joka tutustuu Kataraan ja Sokkaan, vedentaitajasisaruksiin. Aangille selviää kolmikon vaeltaessa ympäri maailmaa, uusia ystäviä ja vihollisia hankkien, että hänen on kukistettava tulikansan johtaja päättääkseen satavuotisen sodan.

Sarjalta kovinkaan moni ei taida odottaa suuria muuta kuin kuulopuheiden perusteella. Minäkin aloin katsoa sitä vain, koska se sattui tulemaan aamuisin sopivaan aikaan televisiosta. Tarpeeksi tarinaa seuratessaan kuitenkin jää koukkuun hahmoihin ja juoneen, joka ei etenemisellään päätä huimaa. Sarja on sen verran pitkä kuudenkymmenen jaksonsa kanssa, että jos siitä ei ala pitää heti alkumetreillä, ei kannata hukata aikaa sen seuraamiseen.

Alkuperäisidea on oikein toimiva ja animointityyli tarpeeksi yksinkertaista helposti seurattavaksi. Hahmot saattavat olla välillä vähän kulmikkaita ja liikkua robottimaisesti, mutta joillekin se sopii. Sen lisäksi animaatiosarja lähentelee animen titteliä, jolloin tuo tyyli on entistä ymmärrettävämpi. Maisemiin ja kulttuurisiin rakennuksiin ja tapoihin on panostettu, sellaiset pikku yksityiskohdat tekevät sarjasta hauskan seurattavan. Hahmot on piirretty helposti tunnistettaviksi.

Juoni on oikeasti hieno ja vakava ja välillä melkein rukoilee, että jaksossa ei pysähdyttäisi kuuntelemaan erittäin laimeita vitsejä. Ehkä ne ovat hauskoja englanniksi, en tiedä, koska olen katsonut koko sarjan kaksi kertaa läpi vain suomeksi. Avatar ei todellakaan sovi komediaksi, vaikka jotkut kohdat naurattavatkin lähinnä säälistä. Onneksi jotkut päähenkilöhahmot ovat sen verran vakavia, että he saavat juonen taas paikoilleen. Hyviä vitsejä ei kannata odottaa muilta kuin Sokkalta.

Sivuhahmoja pitkään sarjaan tulee väkisinkin turhia, mutta kun joku sellainen ihan pieni sivuhahmo loikkaa kolmenkymmenen jakson jälkeen takaisin ruutuun, saattaa katsoja hämmentyä ja jäädä miettimään, kuka se oikein taas olikaan. Suomidubbi on hyvin onnistunut ja päähenkilöinä on kokeneita ääninäyttelijöitä, joten tönköstä dialogista ei ole huolta.

Kulttuuriin ja tapoihin on oikeasti käytetty paljon vaivaa, hikeä ja kyyneleitä. Joissain jaksoissa jäädään seuraamaan pidemmäksi aikaa joissain kaupungeissa käyttäytymismalleja tms. ja sen on todella inspiroivaa. Jokaisen hahmon menneisyys on mietitty ja kaikella on lopulta tarkoituksensa, niin kuin jonkun kaupungin tuhoutumisella tai hahmon kuolemisellakin. Entisiinkin Avatareihin paneudutaan joissakin jaksoissa paljonkin.

Sarja ei niinkään loista hahmokaartillaan (osa hahmoista on kuin kopioita toisistaan, varsinkin, kun dubbaajina on samoja henkilöitä) tai vitseillään, mutta juuri kulttuuri ja alkuperäinen juoni peittävät helposti keskitasoisen piirrosjälkensä ja muut pikkuvirheet alleen helposti. Viimeistään viimeisessä kolmessa jaksossa unohtaa täysin kaikki haittaavat seikat, on se sen verran henkeäsalpaavaa menoa.

Suosittelen sarjaa: Taistelusarjoista ja animesta pitävälle. Sarja sopii yhtä hyvin niin tytöille kuin pojillekin ja jos tahdot päästä nauramaan parille suomidubbauksen helmelle, suosittelen lämpimästi! Omanlaiseen, Tolkienmaiseen kulttuuriinkin tutustuminen käy kätevästi.

Miksi valitsin tämän sarjan: Katson sitä nyt kolmatta kertaa Foxilta aamuisin ja tahdoin aloittaa animaatiosarjalistan jollain. Ajattelin ensin tehdä arvostelun Gravity Fallsista, mutta koska tahdon odottaa sen viimeistä jaksoa, tuli tämän sen jälkeen mieleeni.

Arvosana:

”This tea is nothing more than hot leaf juice!”

 

~Cassie


( Päivitetty: 23.12.2016 00:38 )

 - ~Cassie | Kommentoi



8. The Lego Movie
07.01.2016 17:49 | ~Cassie

The Lego Movie

Tietoja

Nimi: The Lego Movie

Julkaisuvuosi: 2014

Yhtiö: Warner Bros

Ohjaaja: Phil Lord, Chris Miller

Genret: Komedia, toiminta

Arvostelu

Lempihahmot: Emmet Brickowski, Batman, Lord Business, Bad Cop

Lempikappaleet: Everything Is Awesome

Sanallinen arvostelu: Emmet on ihan normaali työmies, jonka elämä on mukavaa. Kun häneen tarttuu Vapauden pala, jolla pitäisi estää Lord Businesstä tuhoamasta maailmoja, Emmet lähtee seikkailuun. Hän tutustuu Mestarirakentajiin, jotka osaavat tehdä mitä tahansa Legopalikoista, kun taas Emmet ei osaa tehdä muuta kuin noudattaa ohjeita. Mestarirakentajat eivät pidä Emmetiä pätevänä johtamaan maailmojen pelastusta, mutta lopulta osoittautuu, että juuri Emmetin normaalius on avainsana pelastukselle.

The Lego Movie on yllättävä monilla tavoilla. Vaikkei leluleffalta saata odottaa paljon (jos ei huomioida Toy Storya), voi olla positiivisesti yllättynyt. Elokuvan juoni on hyvin ja nätisti rakennettu ja kaikkien on lopulta aika helppo tajuta, missä mennään. Hahmot ovat kaikki omalla tavalla hauskoja ja yksi syy, miksi niistä voi helposti pitää on se, että suurin osa varsinkin sivuhahmoista on ihan oikean elämän huippusankareita, mukaan lukien Superman, Dumbledore ja Milhouse. Päähenkilö Emmetkin on pidettävä hahmo, kun hän yrittää iskeä partneriaan Wyldstyleä, vaikka tytöllä onkin jo poikaystävä (ja se on vakavaa). Vaikka kaikilla on samanlainen ruumiinrakenne, eri hiuksilla, väreillä ja kasvoilla hahmoista on saatu muokattua uniikkeja.

Tunnuskappaleen Everything Is Awesome löytyy elokuvasta yhtenä päätekijöistä, sen on säveltänyt sama henkilö, joka on tehnyt musiikin Hotelli Transylvaniaan. Taustamusiikki toimii, ääniefektitkin ovat tehty tahallaan hauskoiksi. Eri Legomaailmat on saatu näyttämään erilaisilta, vaikkei niissä viivytäkään kovin kauaa. On hauskaa, miten jokaiseen rakennukseen ja sen Legomaisuuteen on käytetty aikaa ja vielä onnistuttukin siinä, lopulta jopa Dublotkin tekevät esiinmarssin.

Kuten sanoin, juoni on kokonainen, eikä jätä montaa aukkokohtaa itseensä. Pääjuoni on yksinkertainen ja helposti seurattava, pienet yksityiskohdat, hahmokehitykset ja taustalle piilotetut pikkujutut saavat elokuvan vaikuttamaan aidolta. Joitakin toimintakohtauksia on hieman raskasta seurata, kun tekemiseen ei ole erityisesti kohdistettu katsojan silmää, vaan toiminta kohtauksesta täytyy löytää itse samalla seuraten, mitä muualla tapahtuu. Hahmot hukkuvat välillä taustaansa, näyttäväthän kaikki palikoilta. Tämä ei ollut suuri haitta, mutta kyllä sen huomaa.

Mielestäni The Lego Movie on oikein onnistunut elokuva, yksi parhaimmista animaatioelokuvista, jos mukaan ei lasketa Disneytä. Se on vain niin aidon tuntuinen ja suurempi näkemys elokuvaan tulee vasta, kun on kerran sen katsonut. Olisi väärin paljastaa ratkaiseva loppukohta, mutta sen sanon, että se oli kyllä animaatiohistorian yksi parhaimpia. Pidän Emmetistä kovin paljon, hän on normaaliutensa takia suloinen ja ääninäyttelijä Chris Pratt sopii rooliin hyvin. Muutkin ääninäyttelijät ovat taitavia ja kuin luotuja hahmoilleen. Suomenkielinen dubbi oli todella onnistunut, osa (oikeasti hyvistä (tarkoitan siis, että elokuvan vitsit olivat oikeasti tosi hauskoja)) vitseistä jopa tuli kaksi kertaa hauskemmiksi, kun ne kuuli suomeksi.

Suosittelen elokuvaa: Niille, jotka vielä leikkivät, tai muistavat, kun ovat leikkineet. Äänitehosteisiin ja kaikkiin pieniin yksityiskohtiin voi samaistua! Elokuva oli muutenkin todella onnistunut, vanhempikin katsoja varmasti tykkää.

Miksi valitsin tämän elokuvan: Ostin sen joulun alla itselleni joululahjaksi, vaikka olin jo aiemmin katsonut sen netistä. Tykkään elokuvasta itse todella paljon ja tahdoin arvostella jotakin muutakin, kun vain Disneytä!

Arvosana: 9+

”You are the most talented,

Most interesting,

Most extraordinary person in the universe.

You are capable of amazing things.”

 

~Cassie


( Päivitetty: 23.12.2016 00:32 )

 - ~Cassie | Kommentoi



7. The Book Of Life
05.01.2016 11:07 | ~Cassie

The Book Of Life

Tietoja

Nimi: The Book Of Life

Julkaisuvuosi: 2014

Yhtiö: 20th Century Fox Animation

Ohjaaja: Jorge Gutierrez

Genret: Romantiikka, musikaali, komedia

Arvostelu

Lempihahmot: Xibalba, Manolo Sánchez

Lempikappaleet: I Will Wait For You, The Apology Song

Sanallinen arvostelu: Tarina kertoo Manolosta, kuuluisan härkätaistelijasuvun pojasta, joka on rakastunut parhaan ystävänsä – Joaquinin - kanssa samaan tyttöön, Mariaan. Kaksi kuolemanjumalaa lyövät vetoa siitä, kumpi pojista lopulta saa Marian. Maria lähtee luostariin opiskelemaan ja Manolon ja Joaquinin kohtalot vetävät heitä erilleen. Kun Maria palaa, toinen kuolemanjumalista huijaa ja tappaa Manolon. Manolo päätyy kuolleiden valtakuntaan, josta yrittää päästä takaisin pelastamaan kyläänsä, kun rosvoruhtinas yrittää tuhota sen.

Tarina olisi oikein kaunis, mutta se on kovin sekava. Esimerkiksi tuo rosvoruhtinas oltaisiin voitu jättää melkein kokonaan pois, hänellä ei ollut juonen kannalta kovin oleellista asemaa. Kyllä juonesta saa selvää, mutta pikkulapsia ajatellen se on ihan liian monimutkainen ja jotkut kohdat jätetään selittämättä. Manolon esi – isät saavat mielestäni liikaa ruutuaikaa, vaikka ääninäyttelijöinä olisikin kuuluisia henkilöitä, koska esi – isätkään eivät oikein tehneet mitään hyödyllistä. Sen lisäksi minua häiritsi kamalasti se, miten Marian possu äänteli; se määki.

Rakastan yksityiskohtaisia elokuvia ja tämä oli parhaimmasta päästä sen puoleen. Varsinkin sitten, kun Manolo kuolee ja joutuu kuoleman valtakuntaan, koska siellä kaikki ovat Sugar Skulleja ja yksityiskohtiin on oikeasti panostettu. Myös se hauska juttu on otettu huomioon, että tarinaa kerrotaan puunukeilla, joten ihmiset saavat olla kulmikkaita ja oudon mallisia. Musiikki on kaunista, vaikken missään kohtaa osannut pitää Diego Lunan (Manolo) rokahtavasta laulutyylistä, vaikka puhekohtauksissa hän olikin hyvä ja niissä lauluissa, missä hänen tarvitsi laulaa haikeasti.  

Hahmot olivat nyt mitä olivat, pääkolmikko, eli Manolo, Maria ja Joaquin olivat hyvin toteutettuja, myös Manolon isä ja äiti, sekä jumalat, mutta muuten sivuhahmot taisivat olla vähän nopeasti suunniteltuja. En vieläkään ymmärrä Marian isän ratkaisua lähettää tytär luostariin ja ottaa sillä välin sulhasehdokas Joaquin kuin omaksi pojaksi… Alussa vaaka heilui koko ajan kuin miettien, kumpi päähenkilöpojista olisi hylkiö, Joaquin vai Manolo.

Itse kolmiodraama nuorten välillä oli hyvin tehty, vaikka siinä nojauduttiin itsestäänselvyyksien puoleen. Esimerkiksi sen kanssa, että olisiko Marialla vielä tunteita poikia kohtaan hänen luostarissa vietetyn vuosikymmenen jälkeenkin varsinkin, kun Mariasta on koulittu aikamoinen feministi siellä olonsa aikana. Jumalat olivat jossakin osassa tarinassa, mielestäni heidät oli tehty hyvin ja heidänkin välinen rakkausdraamansa oli ihanaa katsottavaa kunnes se loppui ja… lopussa he vain suutelivatkin koko ajan. Xibalba olisi voinut pysyä vähemmän La Muerten pompoteltavana.

Surullista kyllä, minun on myönnettävä, että elokuva tuotti pettymyksen varsinkin suuria lupailevan trailerin jälkeenkin. Jos tarinasta olisi karsittu vain pari juttua pois, se olisi ollut heti paljon selkeämpi, eikä pikkukohtiin olisi tarvinnut takertua. Tietysti odotin paljon Halloweenia käsittelevältä elokuvalta, mutta Hallweeninkin tarkoitus lytättiin lopulta La Muerten kutsuttua esi – isiä elävien maailmaan. Vaikka olenkin haukkunut koko elokuvan arvostelussani, löytyi siitä paljon hyvääkin, mikä toivottavasti käy ilmi.

Suosittelen elokuvaa: Hieman synkemmistä animaatioista pitäville, niille, jotka haluavat nähdä feministin animaatiossa ja niille, keitä kiinnostaa Halloween, Sugar Skullit, yksityiskohtainen, kiva juoni ja kolmiodraama.

Miksi valitsin tämän elokuvan: Ostin sen ennen joulua ja katsoin sen perheeni kanssa juuri vuoden vaihtumisen jälkeen. Pidin siitä sen verran, että tahdoin tehdä arvostelun varsinkin, kun se ei tällä kertaa ole Disneyltä.

Arvosana: 8-

“With all my heart.”

 

~Cassie


( Päivitetty: 23.12.2016 00:29 )

 - ~Cassie | Kommentoi



6. Kingdom Hearts
24.12.2015 17:52 | ~Cassie

Kingdom Hearts

Tietoja

Nimi: Kingdom Hearts HD 1.5 Remix

Julkaisuvuosi: 2013 (alkuperäinen vuonna 2002)

Yhtiö: Square Enix

Genret: Japanilainen taistelupeli, Disney, ystävyys, toiminta, fantasia

Arvostelu

Lempihahmot: Sora, Yuffie, Cid (en laske mukaan Disneyn hahmoja)

Lempikentät: Halloween Town (The Nightmare Before Christmas), Deep Jungle (Tarzan)

Sanallinen arvostelu: Peli kertoo Sorasta, Rikusta ja Kairista, kaveruksista, jotka asuvat täydellisellä saarellaan kaivaten seikkailua. He ovat valmiina purjehtimaan pois kotoaan, mutta lähtöä edeltävänä yönä syntyy myrsky, joka repii kolmikon eri suuntiin. Päähenkilö Sora löytää itsensä pian Akun ja Hessun seurasta, aseenaan legendaarinen Keyblade. Hän alkaa vapauttaa maailmoja Heartlesseista (Sydämettömistä) samalla etsien pahaksi muuttunutta Rikua ja Kairia, jota kohtaan sekä Soralla että Rikulla on tunteita.

Peli on varsin… japanilainen. Loppubossi muuttuu suureksi keppejä heiluttelevaksi, paidattomaksi blondiksi, juoni on jotain sellaista, mistä kukaan, toistan, ei kukaan saa kunnolla selvää ja peli on kliseinen. Se on kuitenkin ihan hyvä, olla kliseinen nimittäin. Tietysti pitää muistaa, ett Kingdom Hearts on vuonna 2002 tehty ja siksi vähän sellainen. Pääjuoni on simppeli ja hahmot ovat tunnistettavia. En olisi itse varmaan peliin tarttunutkaan, ellen olisi tiennyt sen sisältävän hyvää määrää Disneytä.

Kuten sanoin, hahmot ovat hyviä ja Disneyhahmoistakin on tehty luonteensa mukaisia, jos ei ota huomioon sitä, että jokaisen hahmon iho näyttää täydellisen sileältä muovilta. (Katson sinua, Hades.) Rikun melankolisuus saattaa ottaa hermoon joitakin pelaajia, eikä Rikun kohtalosta saa oikein selvää. Cutscenet ovat pitkiä, mutta onneksi ne saa skipattua. Pelin alussa sai valita helpon, normaalin ja vaikean pelin väliltä, joka sekin on hyvä, sillä helpollakin pelatessa jotkut vastukset ovat vain aivan älyttömän hankalia! (Tai sitten olin vain niin kokematon)

Ensimmäisellä pelikerralla pelasin 36 tuntia mukaan lukien cutscenet, joten et varmasti voi pelata tätä päivässä varsinkin, jos haluat samalla kerätä hyödyllisiä arkkuja, joista saa parantavia pulloja tai suojaavia koruja jne. Kun on jonkun maailman pelannut läpi, voi sinne palata koska tahansa keräämään loput arkut tai kokeilemaan taikavoimien vaikutuksia. Hyvä juttu tässä HD Remixissä oli se, että laatu on tietysti parempi ja sen lisäksi mukana tulee toinenkin Kingdom Hearts – peli ja kolmannen pelin kaikki cutscenet, eli yli kolme tuntia katsottavaa.

Se, joka on vähän kokeneempi PlayStationin pelaaja, saattaa hämääntyä siitä, että Sora hyppääkin ympyrästä ja lyö x – nappulasta. Siihen tottuu onneksi nopeasti. Taisteluista vielä se huono puoli, että jos Heartlesseja vastaan päätyy taistelemaan, ei eteenpäin pääse, ennen kuin on jokaisen tuhonnut, sillä ns. ”tutki” – komento ei toimi ennen kuin taistelumusiikki ja pahikset ovat häipyneet taustalta. Mukana taisteluissa (suurimmassa osassa) on apua Aku ja Hessu, joista Aku ei mielestäni ole ollenkaan hyödyksi. Kentistä vielä sen verran, että kannattaa sovinnolla ensimmäisellä pelikerralla ottaa joku apusivu vaikka kännykkään valmiiksi, sillä jos sitä ei ole, voit joutua etsimään kaksi tuntia paikkaa, josta tarina sitten jatkuisi. Muuten Kingdom Hearts on oikein miellyttävä peli varsinkin Disney –, japani - ja Final Fantasy – faneille.

Suosittelen peliä: Kyseisten genrejen tykkääjälle, tai jos tahdot kokeilla jotain pitkää ja uutta.

Miksi valitsin tämän pelin: Lainasin sen kaverilta vuosi sitten, enkä ole vieläkään palauttanut sitä. Jossain vaiheessa suutuin pelin vaikeudelle, mutta nyt aloin vähän aikaa sitten pelata sitä normaali – pelillä läpi ja ajattelin, että se olisi hyvä peli aloittaa peliarvostelut.

Arvosana:

”Take care of her.”

 

~Cassie


( Päivitetty: 23.12.2016 00:26 )

 - ~Cassie | Kommentoi
<  1  2  3  4  >



RSS

©2019 Turvapaikka Teille 2.1 - suntuubi.com