Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ruokailusali

*Mielenkiintoisesti sisustettu sali on aluksi luoltaantyöntävä, mutta kun huomaat herkut pöydässä, sinun on aivan pakko istua hetkeksi napostelemaan. Sisään astuu Cassie - hän, joka toivotti sinut etuovella tervetulleeksi. Alatte juttelemaan.*

Noniin, itse sivujen keskus! Tästä paikasta löydät kaikki arvosteluni blogin muodossa, sekä myös erilaiset listani. Katsele kaikessa rauhassa, ja kommentoikin, jos sinulla on jotakin kommentoitavaa. :) Huomaathan, että arvosteluni ovat vain minun mielipiteeni ja näkemykseni kyseisestä elokuvasta/pelistä! Syy, miksi arvostelut ovat kirjoitettu eri koolla johtuu siitä, että aina välissä vaihtuu ulkoasu, jonka fontti saattaa olla isompaa/pienempää kuin aikaisemman fontin, jolloin arvostelujenkin koko pitäisi vaihtaa, mutta koska en jaksa, se on eri kokoista...

Lista aiemmin arvostelemistani elokuvista: *klick*

Muita tuotoksiani, kuten tarinoita ja roolipelihahmoja: *klick*

Elokuvalista, jonka aloitin 15.10.2017: *klick*

<  1  2  3  4  >
15. Ready Player One
19.11.2016 19:23 | ~Cassie

Ready Player One

Tietoja

Nimi: Ready Player One

Julkaisuvuosi: 2011

Kirjailija: Ernest Cline

Genret: Sci-fi, fantasia

Arvostelu

Lempihahmot: Aech

Sanallinen arvostelu: Ready Player One sijoittuu dystopiaan ja tarina alkaa vuodesta 2044. Ihmiskunta on raunioina ja kaikki hakevat erilaista elämää OASIS- nimisestä virtuaalitodellisuudesta, joka on kuin suuri roolipeli kattaessaan kaiken tiedon, kaikki maailmat ja kaikki ihmiset. Virtuaalitodellisuuden luoja, James Halliday, kuoli ja jätti jälkeensä videon, jolla kertoo järjestäneensä maailman suurimman munajahdin. Tämä tarkoittaa sitä, että hän on jättänyt menneisyydestään murupolun, jotka pitkin ja vihjeitä seuraamalla ensimmäinen loppuun asti päässyt saa hallintaansa OASIS:en. Wade Watts, köyhä nuorukainen on yksi munan (eng. Easter Egg) metsästäjistä ja sattuu löytämään ensimmäisenä ensimmäisen vihjeen. Hän aloittaa johtolankojen yhteen kokoamisen tiiviissä jahdissa, joka huipentuu totaaliseen kaaokseen.

Ready Player One on ehdoton lukukokemus kaikenlaisille nörteille varsinkin, jos kiinnostaa 80- ja 90-lukujen pelit, elokuvat ja vastaavat, koska silloin Halliday oli itse nuori. Vaikka omaa ikäryhmääni aihe liippaa hieman sivusta, minulle se oli juuri sopiva! Missään kohtaa ei jätetty huomauttamatta jostain pienestä nörtähtävästä yksityiskohdasta ja vaikkei aiheesta paljoa tietäisi, oli juoni rakennettu niin hienosti, että uskon silti jokaisen viihtyvän.

Kirja jakaantuu muutamaan suurempaan kappaleeseen, joissa ollaan OASIS:ssa sisällä, mutta jossain välissä Wade joutuu vaihtamaan tukikohtaansa oikeassa elämässä, joten muuttaa samalla, kun IOI jahtaa häntä ja muita johtolankojen metsästäjiä. IOI on organisaatio, jotka tekevät työtä löytääkseen munan ja ovat kaikkien normaalien ihmisten vihollisia. He kaikki näyttävät samalta ja heidän johtajansa ja hänen lähipiirinsä on Wadelle ja hänen munanjahtaajatovereilleen suurin uhka. Jos he onnistuisivat saamaan OASIS:en hallintaansa, vain rikkaat ihmiset voisivat enää käyttää sitä ja he käytännössä hallitsisivat kaikkea, koska kukaan ei tee mitään muuta, kuin ole OASIS:ssa.

Wade Watts hahmona oli mielestäni huono, niin kuin usein päähenkilöt sci-fi-kirjoissa tuppaavat olemaan. Hän oli hieman viileä, niin kuin suurin piirtein kaikki muutkin hahmot, etäinen ja aika usein tunteeton. Tietysti hänellä on intohimo Hallidayhyn ja aikaisempiin mainittuihin lukuihin, mutta jäin kaipaamaan hahmosta eläväisyyttä ja pirteyttä. Dystopiassa on ehkä hankala olla kovin iloinen, mutta ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan. Art3mis, Waden ihastus ja myöhemmin yksi johtolankojen metsästäjistä oli ehkä hieman inhimillisempi, mutta joitain hänen reaktioitaan ei selitetty kunnolla. Aech, Waden paras ystävä OASIS:ssa oli sen sijaan kaikista yksinkertaisin ja sillä tavalla toimivin hahmo. Hän vitsaili ja suuttui oikeissa paikoissa ja lopun paljastus hänestä sai minut vielä enemmän pitämään hänestä.

Kirjassa käydään läpi Dungeons and Dragonssia, WarGamesia, vanhoja pelikonsoleita, Pac-Mania, Monty Pythonia, Star Trekiä, Neon Genesis Evangelionia , Voltronia ja paljon muita maailmoja, elokuvia, pelejä ja asioita. Koko ajan taustalla kuitenkin on dystopian uhka romahtavine rakennuksineen, ilmaston lämpenemisineen ja viruksineen.

Juoni kulkee eteenpäin hyvää vauhtia ja outoa kyllä, minulle ei tullut missään välissä tylsää. Vaikka juonen voikin aavistaa, siinä on silti yllättäviä käänteitä, jotka eivät liity itse munajahtiin kovin tiiviisti, mutta ovat silti kaikki tarvittavia. Kirja on pitkä, mutta olisi puolestani voinut jatkua vielä toiset viisisataa sivua. Kuvailua oli tarpeeksi ja sitä oli laitettu oikeisiin kohtiin ja rakastin ajatusta siitä, miten virtuaalitodellisuus OASIS:sessa on kaikki mahdolliset maailmat kaikista mahdollisista peleistä ja elokuvista. Jos on tarpeeksi rahaa, jota vaaditaan, että saa siirryttyä paikasta toiseen, kaikki on mahdollista.

Suosittelen kirjaa: Peleistä, elokuvista ja 1980-luvusta pitäville! Ready Player One on todella erikoinen ja erilainen lukukokemus ja oli kaiken väärti. 

Miksi valitsin tämän kirjan: Nettikaverini piti joskus arvostelusivua pystyssä (moikka, Kivis!) ja arvosteli tämän kirjan siellä. Minusta se kuulosti silloin mielenkiintoiselta, mutta unohdin pian sen nimen. Hän oli laittanut myös kirjan kannen kuvan, joten kun näin kyseisen kirjan mökillä kirjastossa käydessäni, muistin kirjan ja lainasin sen heti. Mikä tuuri!

Arvosana: 10-

”READY PLAYER ONE”

 

~Cassie


( Päivitetty: 23.12.2016 00:57 )

 - ~Cassie | Kommentoi



14. Ratchet & Clank: Tools of Destruction
28.07.2016 22:11 | ~Cassie

Ratchet and Clank: Tools of Destruction

Tietoja

Nimi: Ratchet and Clank: Tools of Destruction

Julkaisuvuosi: 2007

Yhtiö: Insomniac Games

Genret: Sci-fi, toiminta, tasohyppely

Arvostelu

Lempihahmot: Ratchet, kapteeni Qwark

Lempiplaneetat (ulkonäöltään, ei tehtäviltään): Viceron

Sanallinen arvostelu: Ratchet robottiystävänsä Clankin kanssa tekee aivan pelin alussa tuttavuutta keisari Tachyoniin, joka tahtoo tuhota kaikki lombaxit, eli toisin sanoen Ratchetin ja ottaa universumin haltuunsa. Ratchetille käy ilmi, että Tachyon on lombaxien katoamisen takana ja että Tachyon aikoo varastaa lombaxien keksimän laitteen, dimensionaattorin, tuodakseen oman rotunsa takaisin tähän universumiin. Sehän ei tietysti käy ja Ratchet lähtee jahtiin Clankin kanssa välillä myös avaruuspiraattien kanssa painien. Clank näkee samalla enteitä outojen pikkuystäviensä avulla, joita kukaan muu kuin hän ei voi nähdä.

Tools of Destruction on ensimmäinen osa trilogiasta, joka on keskellä Ratchet & Clank – sarjaa. Pelistähän on jo melkein kymmenen vuotta ja välillä animointi on samalla tasolla. Ei se mitään, on se varsin mukavaa seurattavaa ilmankin supertarkkaa piirrosjälkeä. Oma pelini sattuu vain reistailemaan välillä aivan kamalasti, välillä cutscenejen puhe tulee perässä, välillä se jumittuu, eikä pelin lopettamisen jälkeen se suostu palaamaan takaisin PlayStationin etusivulle ilman, että sammuttaa sekä PS:n että näytön välissä. Saattaa johtua myös vain omasta pelistäni. Ainiin ja sen lisäksi avattava erikoissisältö ei avaudu silloin kuin pitäisi, vaan vaikka kaksi pelikertaa jäljessä.

Jos reistailua ei laske mukaan, peli on muuten todella hieno. Miljöö on huolella tehty ja vaikka planeettoja, joilla pelataan, onkin hyvin monta, jokaisen tunnistaa, eivätkä ne näytä liikaa toisiltaan. Viholliset ovat ensimmäisellä pelikerralla tietysti vaikeita, mutta kun pelin on kerran läpäissyt, saa sen aloittaa alusta niin, että aseet ja niiden kokemus sekä panssari ja taitopisteet jäävät. Toisen kerran läpi pelaaminen on miljoona kertaa helpompaa, kun aseita on heti alussa enemmän ja ne ovat tehokkaampia, eivätkä väli- ja pääbossit tunnu niin hankalilta. Ainoastaan yllätyksen elementti puuttuu uudelleenpelaamisesta.

Päähenkilö Ratchet on hauska ja suloinen, hyvin mukava pelattava, sillä on myös sen verran neutraali, etteivät hänen päätöksensä tunnu kovin typeriltä. Clank on rasittava ja heikko, tosin tämä on ainoastaan minun mielipiteeni. Siihen saattaa vaikuttaa myös se, ettei Clankin suomenkielinen ääninäyttely ole ollenkaan hyvä. Keisari Tachyon on omalla tavallaan hieno vihollinen ja itsekkääseen kapteeni Qwarkiin varmasti jokaisella tulee olemaan viha-rakkaussuhde. Talwynistä minulla ei oikein ole mielipidettä, on ilmiselvää, että Ratchet pitää hänestä, mutta omasta mielestäni hän on aika turha. Hahmot ovat yllättävän inhimillisiä verrattuna siihen, että he ovat vain videopelissä ja pääpaino on aseissa ja muissa vempaimissa.

Juoni on yksinkertainen räiskinnän takia, jota peli tarjoaa yllin kyllin. Jokainen ase on omalla tavallaan todella viihdyttävä ja uniikki, vaikka jotkut nousevatkin selkeiksi lemppareiksi. Peli on todella erilainen verrattuna normaaleihin ”poikien sotapeleihin” ja aseetkin ovat eri arvossa. Ilman vempaimia Ratchet ei pärjäisi kenttien läpi lopulta kohtaamaan keisari Tachyonia. Kokonaisuutena hyvin etenevä, monipuolinen ja visuaalisesti kaunis peli.

Suosittelen peliä: Sci-fistä pitäville ehdoton valinta! Ratchet & Clank muistuttaa myös animaatioelokuvaa sen verran, että senkin lajiston fanit saattavat viihtyä.

Miksi valitsin tämän pelin: Aloitin tämän trilogian pelaamista alusta loppuun nyt, kun omistan kaikki kolme peliä ja tahdoin tehdä arvostelut niistä peleistä samassa järjestyksessä.

Arvosana: 9

”Lombax kokekoon kammottavan tuomion,

Pulla on hyvää.”

 

~Cassie


( Päivitetty: 23.12.2016 00:56 )

 - ~Cassie | Kommentoi



13. The Legend of Korra
19.06.2016 19:57 | ~Cassie

The Legend of Korra

Tietoja

Nimi: The Legend of Korra

Julkaisuvuosi: 2012 - 2014

Yhtiö: Nickelodeon Animation Studio

Luojat: Michael Dante DiMartino ja Bryan Konietzko

Genret: Toiminta, fantasia, itämainen, komedia, taistelu

Tuotantokausia: 4

Arvostelu

Lempihahmot: Bolin, Varrick, Tenzin

Lempi tuotantokausi: Todella hankala sanoa… Vähiten tykkäsin kakkostuotantokaudesta.

Sanallinen arvostelu: The Legend of Korra kertoo Aangin jälkeisestä Avatarista, nuoresta vedentaitajatyttö – Korrasta, joka täytettyään 16 lähtee Aangin ja Zukon perustamaan suureen kaupunkiin, jossa kaikki taitajat ja ihmiset, joilla ei ole elementtivoimia, saavat elää sovussa. Korra oppii matkallaan Aangin pojalta Tenziniltä tuulentaitoa ja päihittää jokaisella kaudella lopussa jonkun suuren uhan.

The Legend of Korra jatkaa siitä, mihin The Last Airbender jäi. Vaikka aluksi luulin, että sarjasta tulisi lyhyempi kuin Aangin matkasta (n. 60 jaksoa), oli Korrassa lähes yhtä monta jaksoa (n. 50). Korran katsomisen aloitin pitkä aika sitten ja välillä tauot katsomisessani saattoivat olla kuukausikin. Vaikka juoni etenee jokaisella tuotantokaudella hyvin, mielestäni animaatiosarja ei silti yltänyt The Last Airbenderin lumoon asti.

Edelleen elementtien värittämä maailma ja kulttuuri toimivat oikein hyvin ja ovat läsnä jokaisessa jaksossa saaden miljööstä uskottavan. Jokaisella tuotantokaudella juoni on omansa, kun Korra taistelee kauden vihollista vastaan, eikä siis ole yhtä yhteneväinen kuin The Last Airbenderissä. Tämä ei haittaa, sillä lyhyempikin juoni on oikein hyvin saatu yhteen ja jännitystä saadaan kerättyä tarpeeksi monen jakson aikana. Siinä varmasti helpottaa myös se, että jaksot kestävät 20 minuuttia esimerkiksi Cartoon Networkin kymmenen minuutin sijaan.

Taistelukohtauksista saa hyvin selvää, vaikka animaatio onkin välillä yhtä nykivää kuin animessa. Mielestäni animaatio on hivenen huonompaa kuin The Last Airbenderissä. Tämä saattaa johtua siitä, että Korran katsojaluvut olivat pienemmät kuin edellä mainitun (sen takia viimeinen kausi julkaistiinkin vain netissä). Jotkut sivuhahmot näyttävät häiritsevän paljon toisiltaan ja koska heidän nimiäänkään ei muista, on parasta vain toivoa, että sarja itse selittää yhä uudelleen ja uudelleen, keitä nämä ovat.

Korra on Avatar, joka taistelee oikeuden puolesta välillä rasittavan lapsellisesti kuuntelematta ohjeita, Mako on Korran ihastus ja mukana Avatartiimissä, hän on vakavampi ja voimakas, Bolin on päähenkilöistä se, kuka naurattaa muita, on se hieman tyhmempi ja naiivimpi. Nämä kolme muistuttavat kummasti Aangia, Kataraa ja Sokkaa, siinä järjestyksessä. Tämän lisäksi mukaan tulee myös Asami, glamourilla kiillotettu nuori nainen, joka väkisinkin sotkee Korran rakkauselämää, yllättävälläkin tavalla. Tämä juonipaljastus tulee ilmi erittäin herkästi fandomin kesken, varautukaa.

The Legend of Korran kulttuuri jaksaa yhä hämmästyttää ja jokainen tuotantokausi vihollisineen on kuin oma sarjansa ja vaikka olenkin sanonut paljon huonoa tässä arvostelussa ja verrannut sarjaa The Last Airbenderiin, on pelkästään miljöö jo syy, miksi sarjan voisi katsoa hyvillä mielin. Eikä huumorikaan tällä kertaa ole hullumpaa. Suomidubbia ei ole tehty.

Suosittelen sarjaa: Heille, ketkä pitivät myös The Last Airbenderistä.

Miksi valitsin tämän sarjan: Koska sain viimeinkin sen katsottua loppuun ja jostakin oli arvostelu tehtävä.

Arvosana: 8

”It’s okay. It’s just hard when you like someone,

And the person doesn’t feel the same.”

 

~Cassie


( Päivitetty: 23.12.2016 00:54 )

 - ~Cassie | Kommentoi



12. Zootopia
12.03.2016 21:56 | ~Cassie

 

Zootopia

Tietoja

Nimi: Zootopia (Euroopassa Zootropolis)

Julkaisuvuosi: 2016

Yhtiö: Walt Disney Pictures

Ohjaajat: Byron Howard ja Rich Moore

Genret: Komedia, toiminta, draama

Arvostelu

Lempihahmot: Judy Hopps, Nick Wilde, Benjamin Clawhauser

Lempikappaleet: Try Everything 

Sanallinen arvostelu: Judy Hopps on aina unelmoinut tulevansa poliisiksi, vaikkei koskaan ennen ole kuultukaan kaniinipoliisista. Hänen suuri unelmansa käy kuitenkin toteen kovalla työllä ja optimistisella ajattelulla. Judystä ei uskota, että hänestä voisi tulla kunnon poliisi ja hän ajautuukin tilanteeseen, jossa hänellä on 48 tuntia aikaa etsiä kadonnut saukko tai hän joutuisi irtisanomaan itsensä. Judy saa apua saukon katoamispaikalla olleelta Nick Wildeltä – viekkaalta ja vastahakoiselta ketulta.

Zootopiasta sanottiin, että se olisi paras elokuva Disneyltä Leijonakuninkaan jälkeen. Odotin Zootopialta paljon, koska se oli ensimmäinen Disneyn elokuva (Inside Outia ei lasketa), jonka näin elokuvateattereissa. Tiesin jo valmiiksi, että samaistuisin Judyyn, minullakin on suuri unelma, jonka tahdon toteutuvan. Minun on turha yrittää estellä, Zootopia oli parempi, mitä kuvittelin. Se todellakin on paras klassikko kahteenkymmeneen vuoteen.

Itse Zootopiaan, nisäkkäiden kaupunkiin, oli laitettu paljon aikaa ja vaivaa ja upeat pilvenpiirtäjät eri sarvi- tai turkkikuvioin olivat mielikuvitusta parhaimmillaan. Sademetsä-, tundra- ja hiekka-alueet eri eläinten tarpeisiin toivat Zootopiaan suuren alueen tuntua, vaikka suurin osa elokuvan tapahtumista tapahtuikin vain yhden kaupungin keskustassa. Niin kuin monet muutkin arvostelut, joita olen kyseisestä elokuvasta lukenut, minäkin joudun kritisoimaan sitä, ettei maisemia ehtinyt kaiken toiminnan keskellä paljoa katsella, tuntui siltä, että kova työ oli hieman hukkaan heitetty. Ehkäpä Zootopiasta tehdään peli, jossa päästään paremmin seuraamaan kaupungin elämää sen kaikkine pikku yksityiskohtineen, jotka tekivät miljööstä niin mielenkiintoisen.

Hahmomäärä oli sopivan suuri, sillä minua ahdistaa usein se, kuinka pieni määrä henkilöitä elokuvassa seikkailee. Päähenkilö Judy ja hänen apurinsa Nick olivat kumppanukset vailla vertaa (SPOILERIVAROITUS) ja minua jäi häiritsemään se, etteivät he lopussakaan suudelleet, vaikka heidän välillään selkeästi oli jotain (SPOILERIT LOPPUIVAT). Judy päähenkilönä oli aivan ihana, kertakaikkisen hurmaava, eikä hänen pirteytensä käynyt rasittavaksi tai tekaistuksi. Nickin tunteettomuus oltiin perusteltu hyvin ja pidin siitä, miten tyynenviileä Nick täydensi räiskyvätunteista Judya ja toisin päin. Sivuhahmotkin oltiin tehty suhteellisen syvällisiksi ja myös hupihahmoista näytettiin toisia puolia.

Elokuva verotti minulta pariinkin otteeseen kyyneleitä, suurin osa sen takia, että olin vain niin liikuttunut päästessäni katsomaan viimeinkin kauan odottamani elokuvan ja myös sen takia, että Judyn ponnistukset heijastuivat omaan elämääni. Zootopia ei ollut oikea tunteiden vuoristorata kyynelkanavien suhteen, eikä varmaan suurinta osaa katsojista itketä muu kuin loistavat vitsit joissain kohdissa. Jännitystä löytyi oikeasti aika paljon ja viimeiset puoli tuntia sydämeni hakkasi niin, että pelkäsin vierustoverieni kuulevan sen. Ehkä vain imeydyin liian syvälle elokuvaan, mutta jotkut kohdat olivat oikeasti ehkä vähän liian pelottavia pienimpien makuun.

Zootopia otti kantaa syrjimiseen ja rasistisuuteen ja jossain kohtaa elokuvassa petoeläimet joutuivatkin oikeasti osoittamaan mieltään oikeuksiensa puolesta. Idea on ajankohtainen ja hyvä, vaikken usko kovin pienien katsojien paljoa löytäneen yhteyttä nykypäivän tilanteeseen, ellei heille sitä erikseen selitä. Muita nykypäivän juttuja elokuvasta löytyy myös: On eri sovelluksia ja kännyköitä hahmot räpläsivät useasti. En usko elokuvan kuitenkaan herättävän kovin suuria nostalgisuushetkiä liittyen juuri teknologiaan parinkymmenen vuoden päästä.

Ääninäyttelijät oli valittu hyvin, vaikken löydäkään nyt mitään aivan erityismainintaa loistavasta suorituksesta. Jokainen näyttelijä sopi kuitenkin hahmolleen. Eläinten liikkumiseen ja käyttäytymiseen oltiin käytetty ilmeisesti yli vuosi aikaa opiskella ja se näkyy loistavana, jokaisen eläimen omana persoonallisella tavalla elehtiä ja reagoida.

Paljon huonoa sanottavaa Zootopiasta ei ole, paitsi ehkä maisemien vaihtumisen nopeuden lisäksi se, että eurooppalaiseen versioon oltiin jouduttu USA:ssakin äänittämään erikseen hahmot sanomaan ”Zootropolis” ”Zootopian” sijasta. (Ei se muuten haittaisi, mutta olen itse tottunut käyttämään ”Zootopiaa”, koska toinen nimi kuulostaa niin kömpelöltä) Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että jonkun bändin kannattajakuntaa sanotaan Zootopiaksi. Disney olisi silti mielestäni voinut pitää alkuperäisen nimen, onhan Avatarejakin kaksi.

Suosittelen elokuvaa: Zootopia on oikeasti parasta tuotantoa Disneyltä Leijonakuninkaan jälkeen, uskon todella, että hekin, jotka eivät ole viimeisimmistä elokuvista pitäneet, voivat innolla katsella nyt jo vähän vakavamman elokuvan.

Miksi valitsin tämän elokuvan: Kävin katsomassa sen viime sunnuntaina, enkä ole saanut sitä vieläkään irti mielestäni. Odotan vain DVD:n ilmestymistä. Zootopia todella oli loistava!

Arvosana: 10-

"We may be evolved,

But deep down

We are still animals."

 

~Cassie


( Päivitetty: 23.12.2016 00:51 )

 - ~Cassie | Kommentoi



11. The Princess and The Frog
20.02.2016 12:55 | ~Cassie

The Princess and The Frog

Tietoja

Nimi: The Princess And The Frog

Julkaisuvuosi: 2009

Yhtiö: Walt Disney Pictures

Ohjaajat: John Musker ja Ron Clements

Genret: Komedia, romantiikka, musikaali

Arvostelu

Lempihahmot: Prinssi Naveen, Raymond, Charlotte La Bouff

Lempikappaleet: Ma Belle EvangelineAlmost There

Sanallinen arvostelu: Tiana on kovasti töitä tekevä nuori nainen New Orleansissa, jonne tulee vierailulle Maldonian prinssi Naveen. Tianan rikkaan ystävättären Charlotten isä on järjestänyt juhlat prinssille ja tarkoituksena olisi, että Charlottesta ja Naveenista tulisi pari. Tiana ei osallistu juhliin, mutta tapaa puhuvan sammakon samana iltana, joka väittää olevansa oikea prinssi. Tiana suutelee sammakkoa tarkoituksena murtaa taika, niin kuin sadussa, mutta sen sijaan Tianakin muuttuu sammakoksi. Hän ja prinssi Naveen lähtevät etsimään taian murtajaa samalla tietämättä sitä, että heitä jahtaa voodootaioillaan Naveenin sammakoksi muuttaja.

The Princess And The Frog on menevä, ei turhan raskas elokuva, joka jäi viimeiseksi Disneyn 2D – elokuvaksi. Elokuva ei kuitenkaan ollut mikään loppuhuipennus vanhalle piirtotyylille, vaan vaikuttaa parin katselukerran jälkeen vähän nopeasti hutaistulta ja kumiselta. Juoni on oikein mallikas ja vaikka vauhtia riittää, tarina pysyy koossa. Ei piirtotyylissäkään ole mitään vikaa, mutta se tuntuu kovin viimeistelemättömältä, jos sitä vertaa vaikka toisiksi viimeisimpään 2D – prinsessaelokuvaan Mulan. Sammakoiden naamat ja kädet ovat vain jotenkin ehkä liiankin venyväisiä, pullean Louisin kaksoisleuat turhan hytkyviä. Sen lisäksi juonessa on pari pikkuista aukkoa, joita olisi voinut selventää.

Paljon hyvääkin elokuvassa oli, kuten musiikki, joka taisi olla elokuvan helmi. Sen lisäksi hahmojen ääninäyttelijät olivat mielenkiintoisia omine aksentteineen, huomaa, että New Orleansissa todella on paljon eri ihmisiä. Tietysti elokuva on saanut paljon huomiota siitä, että Tiana on ensimmäinen tummaihoinen Disneyn prinsessa, vaikka muuten useasti törmää teksteihin, joissa valitellaan animaatioelokuvan vähäiseksi jäänyttä menestystä.

Omia lempihahmojani olivat prinssi Naveen hänen charmikkuutensa takia, sekä myös sen takia, että tuppaan ihastumaan tuollaisiin renttuihin. Ray ja hänen ihastuksensa Evangelineen olivat ihana pikkujuttu, jota sai seurata päähenkilöitten tunteiden kehityksen lomassa. Ja tietysti minun on rakastettava Charlottea, hän muistuttaa prinssihaaveineen ja ylidramaattisella luonteellaan aivan liikaa minua! Tianassakaan ei ollut mitään vikaa ja itse vasenkätisenä olen tietysti iloinen siitä, että myös Tiana on vasenkätinen (ja hänen ääninäyttelijänsä myös)!

Minusta alkoi tuntumaan, että sammakko- Tiana ja ihmis- Tiana olivat kuin kaksi eri henkilöä, joka on iso virhe Disneyn kannalta. Naveenista ei huomannut eroa niin voimakkaasti, ehkä se Tianankin kohdalla johtui siitä, ettei hän päässyt työskentelemään koko aikaa.

Yhteenvetona voisin sanoa, että The Princess And The Frog on mukavaa viihdettä, mutta ei ainakaan minua koskettanut sen syvemmin. Se on silti yksi lempiprinsessaleffoistani sen takia, että Tianalla oikeasti on luonnetta, eikä hän haikaile ainakaan elokuvan alkupuolella suhdetta kenenkään kanssa, jonka tekeekin aika selväksi. 1920-luvun New Orleans pääsee aika isoon osaan, niin kuin myös Mardi Gras – juhla. Pidin näistä kulttuurillisista yksityiskohdista paljon, sekä myös siitä, että köyhien ja rikkaitten ihmisten ero oli niin suuri.

Suosittelen elokuvaa: Jos tahdot katsoa jonkun Disneyn elokuvan jännittämättä liikaa, ihan vain viihteeksi, tämä elokuva on todella hyvä sitä varten. Myös vanhempia katselijoita miellyttää ainakin musiikki, oman kokemukseni mukaan.

Miksi valitsin tämän elokuvan: Minulla ei taida olla vielä ollenkaan prinsessa-arvosteluja, joten tein ensimmäisen yhdestä lempiprinsessaleffoista.

Arvosana:

”Travis, when a woman says ’later’,

She really means ’not ever’.”

 

~Cassie


( Päivitetty: 23.12.2016 00:47 )

 - ~Cassie | Kommentit (1)Kommentoi
<  1  2  3  4  >



RSS

©2019 Turvapaikka Teille 2.1 - suntuubi.com