Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ruokailusali

*Mielenkiintoisesti sisustettu sali on aluksi luoltaantyöntävä, mutta kun huomaat herkut pöydässä, sinun on aivan pakko istua hetkeksi napostelemaan. Sisään astuu Cassie - hän, joka toivotti sinut etuovella tervetulleeksi. Alatte juttelemaan.*

Noniin, itse sivujen keskus! Tästä paikasta löydät kaikki arvosteluni blogin muodossa, sekä myös erilaiset listani. Katsele kaikessa rauhassa, ja kommentoikin, jos sinulla on jotakin kommentoitavaa. :) Huomaathan, että arvosteluni ovat vain minun mielipiteeni ja näkemykseni kyseisestä elokuvasta/pelistä! Syy, miksi arvostelut ovat kirjoitettu eri koolla johtuu siitä, että aina välissä vaihtuu ulkoasu, jonka fontti saattaa olla isompaa/pienempää kuin aikaisemman fontin, jolloin arvostelujenkin koko pitäisi vaihtaa, mutta koska en jaksa, se on eri kokoista...

Lista aiemmin arvostelemistani elokuvista: *klick*

Muita tuotoksiani, kuten tarinoita ja roolipelihahmoja: *klick*

Elokuvalista, jonka aloitin 15.10.2017: *klick*

 1  2  3  4  >
20. Borderlands 2
03.10.2017 21:22 | ~Cassie

Borderlands 2

Tietoja

Nimi: Borderlands 2

Julkaisuvuosi: 2012

Yhtiö: 2K Games

Genret: Ensimmäisen persoonan ammuntapeli, sci-fi, toiminta

Arvostelu

Lempihahmot: Handsome Jack, Zer0

Lempikentät: Sanctuary, Eridium Blight, Three Horns - Valley

Lempitehtävät: The Man Who Would Be Jack, Where Angels Fear to Thread, The Talon of God, Kill Yourself, A Real Boy, Handsome Jack Here!, Claptrap’s Birthday Bash, Out of Body Experience

Sanallinen arvostelu: Borderlands 2 alkaa viisi vuotta siitä, mihin edellinen peli jäi. Alussa saat valita neljästä ”Vault Hunterista” pelattavan hahmosi. (Tämä arvostelu kattaa Zer0on puolen ja pelityylin) Päätehtävänäsi on lopettaa Hyperionin valta tappamalla Handosome Jack, Hyperionin presidentti. Hyperion on Pandoran (planeetan, jonka pinnalla pelaat) kuun edessä oleva suuri avaruusalus, josta käsin Handsome Jack hallitsee Hyperionia ja Pandoraa.

Peli alkaa, kun hahmosi herää lumesta ja Claptrap - ärsyttävä, mutta sympaattinen - robotti auttaa sinut turvaan. Hän saattaa sinut Turvapaikkaan, joka on ainoa pelin paikka, jossa ei ole vihollisia. Pelatessasi sinulle annetaan tarinatehtäviä, jolla saadaan pelin juonta eteenpäin ja vapaaehtoisia tehtäviä, joita teet noustaksesi tasoilla ja hankkiaksesi tavaraa. Vapaaehtoiset tehtävät ovat nimensä mukaan vapaaehtoisia, mutta jos et halua jäädä tarinatehtävissä alakynteen vihollisten kanssa, on sinun päivitettävä tasosi juuri näitä vapaaehtoisia tehtäviä pelaamalla.

Itse pelaaminen on yksinkertaista, kun sen oppii: hahmosi liikkuu ja ampuu erilaisilla aseilla. Saat itse päättää asevalikkosi ja erikoistaidot, jotka ovat jokaisella hahmolla omanlaisensa. Ainakin Zer0n taidot ovat mahtavat, kuten hetkeksi näkymättömäksi muuttuminen. Jokaisen hahmon pelityyli on myös erilainen: Zer0 on tarkka-ampuja, kun taas esimerkiksi Greg on gunzerker, joka lähinnä räiskii.

Borderlands- pelisarjaa on arvostettu sen huumorista, joka ei tässäkään pelissä petä. Omasta mielestä parasta antia on Handsome Jack, jonka ääninäyttelijää ei olisi voitu valita paremmin. Hän ilmestyy varsinkin tarinatehtävissä puhumaan hahmollesi radion kautta (niin kuin muutkin hahmot välillä) ja yleensä lähinnä halveksuu hahmoasi ja nauraa hänen epäonnistumisilleen. Hän on kuitenkin niin karismaattinen ja loistavasti luotu hahmo, että ainakin itse rakastan rakastaa häntä. Muukin huumori on laadukasta ja sopi ainakin minulle.

Pelin tyyli visuaalisesti tavoittelee piirrosmaisuutta: Kivillä ja hahmoilla on tummat ääriviivat, vaikka peli onkin 3D. Sinun on helpompi googlettaa, että tiedät, mistä puhun. Aseita on sekä elementtiaseita, että normaaleitakin aseita ja vaatii aikaa, ennen kuin tajuaa kunnolla, mihin jokaista asetta kannattaa käyttää. Kustomointi on muutenkin aluksi hieman hankalaa, varsinkin, kun en ennen kunnolla ole pelannut tällaisia pelejä, mutta siihen tottuu pian ja se palkitsee.

Peli pelataan ensin läpi normaalisti, ja lopputaistelu on tasoa 30. Voit kuitenkin tarinan päätyttyä aloittaa pelin alusta ”True Vault Hunter Modella”, jossa lopputaistelu onkin tasolla 50. Pelaat pelin siis uudestaan, mutta kaikki on haastavampaa. Minulle itselleni toinen pelikerta oli kuitenkin helpompi, mutta se saattoi johtua siitä, että osasin tahdittaa tarina- ja vapaaehtoistehtävieni teon oikein niin, että olin aina hieman korkeammalla tasolla, kuin mitä tarinatehtävä vaati. Paljon apua saa myös, jos yhdistää pelin nettiin niin, että muut pelaajat voivat tulla pelaamaan samaa peliä kanssasi. Vihollisista tulee silloin hieman voimakkaampia, mutta moninpeli mahdollistaa monta asiaa, joita yksinpelissä ei voi saavuttaa. Tiukimmissa paikoissa luotin aina moninpelimahdollisuuteen.

Borderlands 2 on iso, pitkä peli, jos haluaa pelata kaikki vapaavalintatehtävät ja vielä True Vault Hunter Modenkin. Peliä on sanottu paremmaksi kuin edeltäjäänsä Borderlandsia. Yksi suuri osatekijä tässä on ollut Handsome Jack, jolle julkaistiin vuonna 2014 oma pelinsä (joka ei saanut niin hyvää vastaanottoa). Lisäksi peliin myydään erikseen ostettavaa lisämateriaalia, jota en ole itse vielä kokeillut tai edes ostanut. Niihin kuuluu lisää tasoja, uusia paikkoja, juhlateematehtäviä ja uusia vapaaehtoistehtäviä. Lisämateriaali on kuulemma paremmasta päästä.

Minä olen nauttinut niistä Borderlands- sarjan peleistä, jotka olen läpi pelannut. En usko kaikkien ensimmäisen persoonan ammuntapelejen olevan ollenkaan samanlaisia kuin tämän pelin. Huumori, hahmot, miljöö ja kustomointisysteemi ovat mielestäni upeasti onnistuneita ja uniikkeja verrattuna mihinkään muuhun. Valitettavasti Borderlands 3, jonka piti olla tuotannossa, on joko myöhästynyt tai se on peruttu, sillä siitä ei ole kuulunut mitään. Toivon parasta pelisarjalle, joka nousi lähes välittömästi yhdeksi lempipeleistäni.  Pari kyyneltä vierähti parissa kohtaa, myös. Vielä erityismaininta hyvin iskevästä soundtrackista!

Suosittelen peliä: Sci-fi- faneille ja ensimmäisen persoonan ammuntapelejä harrastavalle tai niiden testaajalle. Loistava huumori on myös yksi syy, miksi pelata.

Miksi valitsin tämän pelin: Myönnän, lähinnä Handsome Jackin takia. Yllätyin kuitenkin, että tykkäsin pelistä myös muista syistä.

Arvosana:

“Blake! Where’s the bloody violin?”

 

~Cassie


 - ~Cassie | Kommentoi



19. Eläinten Vallankumous
13.09.2017 23:22 | ~Cassie

Eläinten Vallankumous

Tietoja

Nimi: Eläinten Vallankumous

Julkaisuvuosi: 1945

Kirjailija: George Orwell

Genret: Politiikka, satiiri

Arvostelu

Lempihahmot: Ei ole

Sanallinen arvostelu: Eläinten Vallankumous kertoo kotieläimistä, jotka valtaavat oman eläintilansa ja aloittavat hallitsemaan sitä demokraattisesti. Aluksi eläimet opettelevat lukemaan ja kirjoittamaan ja päättävät yhteiset säännöt, joiden selkeänä pääsääntönä on, että ”Kaksi jalkaa paha, neljä jalkaa hyvä”. Toisin sanoen, eläimet eivät enää halua orjuuttaa toisiaan, vaan työtä tehdään yhteisen hyvän, ei riiston takia. Siat ottavat fiksuina eläiminä ohjat omiin käsiinsä ja alkavat haalia yhä enemmän erikoisoikeuksia ja eläintilan arki alkaa muistuttaa vielä raaempia oloja kuin silloin, milloin ihmiset hallitsivat tilalla.

Kirja on kirjailija George Orwellin kannanotto Venäjän vallankumoukseen ja innoittajana toimi Espanjan sisällissodan riidat. Poliittisen näkökulman voi nähdä helposti kirjan helposti luettavien rivien välistä. Siat alkavat muistuttaa käytöksellään oikean elämän sikoja ja muille eläimille uskotellaan heidän elävän hyvissä oloissa, vaikka heiltä riistetään yhä sitä, mikä kuuluu heille ja vaikka olot ovat kammottavat.

Eläinten Vallankumous on hyvin helppolukuinen ja minulle ensimmäisenä mieleen tuli elokuvien montaasi, jossa mennään pitkiäkin aikoja vain parissa minuutissa läpi. Niin tässäkin kirjassa mennään ja aika kuluu kuin siivillä ja tapahtumat käyvät nopeasti. Se on itse asiassa aika piristävää verrattuna kenties uusimpiin teoksiin, joissa mässäillään jollain tapahtumalla useamman kymmenen sivun verran. Sikojen raaka käyttäytyminen saa todellakin ihon kananlihalle ja välillä täytyy ihmetellä muiden eläinten typeryyttä ja sinisilmäisyyttä.

Päähenkilöä ei oikeastaan kirjassa ole, mutta koskaan ei päästä sikojen omistamaan taloon sisälle, vaan heidän tapahtumiaan ja humaltumistaan seurataan lähinnä ulos jätettyjen eläinten kannalta. Kanat ja muu siipikarja jää vähemmälle, hevoset, aasi, vuohi, lampaat, kissa ja siat ovat suuremmassa osassa. Tämä saattaa myös johtua siitä, että siipikarja oli aika yksinkertaista porukkaa. Ihmiset olivat tietysti jatkuvana uhkana, niin kuin oli tilalta karkotettu Lumipallokin (toinen johtajasika), mutta silti pääpaha kyti koko ajan eläinten joukossa.

Eläinten Vallankumous on (mahdollisesti) klassikko ja mielestäni tarpeeksi kantaa ottava ja nopealukuinen, että sen voi lukea ihan vain yleissivistyksen takia. Mikään kohtaus ei ollut liian julma ja paljon jätettiin lukijan oman ymmärryksen ymmärrettäväksi. Siinä ei ole paljon arvosteltavaa, mutta pääpiirteissään onnistunut kirja, joka pistää ajattelemaan loppuratkaisullaan.

Suosittelen kirjaa: Hieman vanhemmista kirjoita pitäville, ja vaikka päähenkilönä onkin eläimiä, tarina ei todellakaan ole pörröinen ja söpö. Poliittisista kannoista kiinnostuville. 

Miksi valitsin tämän kirjan: Haluan lukea vanhempia kirjoja ja sellaisia, jotka ovat tunnettuja. Hyvin outo lukukokemus, mutta sen arvoinen! Plus tarvitsin jotain isosleirille lukemiseksi…

Arvosana: 9

”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia,

mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.”

 

~Cassie


 - ~Cassie | Kommentoi



18. Tales from the Borderlands
27.06.2017 21:00 | ~Cassie

Tales from the Borderlands

Tietoja

Nimi: Tales from the Borderlands

Julkaisuvuosi: 2014

Yhtiö: Telltale Games

Genret: Seikkailu, toiminta, huumori, perhosefekti, sci-fi

Arvostelu

Lempihahmot: Handsome Jack, Rhys, Zer0

Lempiepisodit: The Vault of the Traveler, Escape Plan Bravo

Sanallinen arvostelu: Peli kertoo lyhykäisyydessään kahdesta pelattavasta hahmosta (Rhys ja Fiona), joista toinen on avaruusasemalla kaltoin kohdeltu työläinen ja toinen on pikkurikollinen ja huijari dystopisella planeetalla nimeltään Pandora. Kaksikko tapaa sattumalta Rhysin ja hänen kaverinsa lähdettyä Pandoralle lähinnä pilatakseen pomonsa bisnekset. Epätodennäköinen joukkio lähtee kera sivujuonien etsimään avainta, jolla saisi auki holvin täynnä rikkauksia.

Tales from the Borderlands on yksi uusi peli Borderlands- pelisarjaan, mutta mitä olen muita arvosteluja lukenut, tämä on niistä paras. Telltale Gamesin klassiseen tyyliin on myös tämä peli tehty ja vaikka siitä löytyy paljon kritisoitavaa, pidin siitä. Klassinen tyyli tarkoittaa sitä, että tuolissa voi nojata taakse ja lähinnä katsella kymmenentuntista elokuvaa päättäen lähes koko ajan, mitä haluaa jommankumman pelattavan hahmon sanovan. Mukana on myös kiihkeää näppäimenpainelua ja sivuliikkeitä, vähemmän vapaata tutkimista. Taistelukohtaukset eivät ole intensiivisiä tai kovin nautittavia, paitsi ehkä viimeinen, alienin kanssa taistelu. Taistelu pelissä on rakennettu edelleen näppäimenrämppäämiseksi, väistelyliikkeiksi ja ”tähtäämiseksi”, vaikkei sitä voi oikein siksi sanoa. Väittäisinpä, että kuumottavampaa oli valita, mitä tahtoo hahmon sanovan, sillä puheitten valikoimisessa on aikaraja.

Varsinkin pelin alku- ja loppupuolilla huumori, josta peliä on ylistetty, pääsi loistamaan ja nauroin varsinkin ensimmäisessä episodissa. (Ai niin, peli on rakentunut Telltalelle tuttuun tyyliin viidestä episodista, mutta jos ostat pelin CD:nä, uskoisin, että kaikki episodit ovat samalla levyllä) Rhys on ehdottomasti huumorintajuisin hahmo, vaikka hänellä onkin kliseinen nörttibestis rinnalla, jonka periaatteessa pitäisi tehdä kaikki vitsit. Pelissä oli mielestäni aivan liikaa sivuhahmoja, jotka olisi voinut jättää pois. Syvempään tutkittuani huomasin, että näitä hahmoja olivat juuri ne hahmot, jotka olivat ilmestyneet aiemmissa Borderlands- peleissä, eli heidät taidettiin laittaa mukaan vain tutun tunnetta nostaakseen. Athena ja hänen tyttöystävänsä Springs ovat hyvät esimerkit turhista hahmoista, vaikken voikaan väittää, etten pitänyt heistä.

Peli ei ollut visuaalisesti erityisen mainittava, vaan noudattaa Telltalen sarjakuvamaista tyyliä. Se kuitenkin sopi tähän ja peli haiskahti omasta mielestäni hieman steampunkin tyyliseltä, jota rakastan ja jonka takia alun perin peliin tartuinkin. Turhia yksityiskohtia, kuten Fionan rahankeräämistä uusien vaatteiden tai ulkonäköjen ostoon olisi voinut karsia pois. Pandoran erilaisuuksiin avaruusasemalta tullut Rhys keskittyi kovin, mutta minulle ei jäänyt mitään vau- elämystä hohtavista sienistä ja länkkärityylisistä kylistä ei niin henkeäsalpaavan visuaalisen puolen takia. Parasta antia silmille olivat varmastikin jokaisen episodin introt, joissa soi pari minuuttia musiikkia ja hahmot tekivät jotain hidastetusti, vähän kuin tunnarin tavoin samalla, kun tekijöiden nimiä tuli taustalla. Todella taiteellista!

Omia lempihetkiäni olivat Rhysin ja Handsome Jackin keskustelut, koska molemmat ovat lempihahmojani. Myös suurin osa vitseistä nauratti oikeasti, eikä vain myötähäpeästä. Kritisoida voisin vaikka sitä, että vaikka Handsome Jack esiteltiinkin ”frienemynä” eli ystävävihollisena, oli hänen loppuratkaisunsa tuskaisan arvattava. Toinen ongelma, joka varsinkin minua harmitti hyvin hyvin hyvin paljon, oli Rhysin pakkoparittaminen Fionan siskolle. Koska voit itse valita, mitä sanot hahmoille, ei parituksen tarvinnut tulla toteen, mutta sen välttäminen oli kovan työn ja tuhahtelun takana varsinkin, jos koetti saada Rhysia sen sijaan ihastumaan Fionaan.

Parhaita pikku yksityiskohtia olivat esimerkiksi Rhysin ECHO eye, eli silmä, jolla hän pystyi joissain tilanteissa skannaamaan ihmisiä tai tavaroita. Tällöin näytölle ilmestyi tekstinpätkä kyseisestä asiasta, joka oli yleensä Handsome Jackin kirjoittama, eli sarkastinen ja hauska. Ihmettelin pelin pelattuani, miksei sitä ikinä mainita listoilla, jotka listaavat parhaimmat perhosefektipelit.

Tales from the Borderlands on onnistunut peli Telltalesin tyyliin, josta en kuitenkaan tahtoisi nähdä lisäosaa. Paria pikkujuttua lukuun ottamatta onnistunut ja juonellisesti hauska ja toimiva peli, joka kuitenkin vaatii englanninkielen taitoa, koska sitä ei ole käännetty suomeksi. Mielestäni K-18 varoitus pelissä on täysin tarpeeton, sillä veren ja silmämunien irtirepimisen lisäksi pelissä ei tapahdu mitään paheksuttavaa. Kiroilukin on sensuroitu, eivätkä hahmot nyt ylipäätänsä edes kiroile, mitä en olettanut.

Suosittelen peliä: Perhosefekti- ja sci-fifaneille, jotka eivät etsi kovin intensiivistä taistelua, vaan enemmänkin sujuvaa dialogia ja oikeasti hauskoja vitsejä.

Miksi valitsin tämän pelin: Koska uskoin sen sisältävän steampunk- tyyliä, josta olin lopulta oikeassa. Jos löydän Borderlands 2 jostain, ostan ehdottomasti ja pelaan läpi, sen verran vakuuttava tämä peli oli. Tales from the Borderlands nousi lempipelilistassani monen vanhan suosikin ohi.

Arvosana: 8+

“That’s it, go on.

Peel off that face like a serial killer.

You’re sick.”

 

~Cassie


 - ~Cassie | Kommentit (1)Kommentoi



17. Treasure Planet
23.04.2017 16:17 | ~Cassie

Treasure Planet

Tietoja

Nimi: Treasure Planet

Kategoria: Elokuva

Julkaisuvuosi: 2002

Yhtiö: Walt Disney Pictures

Ohjaajat: John Musker, Ron Clements

Genret: Sci-fi, toiminta, seikkailu

Arvostelu

Lempihahmot: John Silver

Lempikappaleet: I’m Still Here 

Sanallinen arvostelu: Aarreplaneetta, perustuen kirjaan Aarresaari, kertoo nuorukaisesta, Jim Hawkinsista. Jim on kuriton ja vailla päämäärää, kunnes saa muukalaiselta kartan tarujen Aarreplaneettaan, johon kauan sitten kuollut entinen avaruuspiraatti on kätkenyt aarteensa. Jim lähtee huonomaineisen miehistön matkaan etsimään aarretta, mutta miehistö tahtoo aarteen myös. Hän tutustuu kyborgiin, John Silveriin, josta tulee hänelle kauan kaivattu isähahmo, mutta Silver järjestää kapinan ja joutuu pettämään Jimin. Kuitenkin vain Jim saa avattua kartan…

Aarreplaneetta on kasvu- ja ystävyystarina. Silver ja Jim tulevat loistavasti toimeen ja heidän ystävyytensä alkamista ja jatkumista on ihana seurata, koska se on niin aitoa. Hahmot on kirjoitettu taidokkaasti ja jos lukuun ei oteta ns. pääpahista (Scroop), heistä kaikista voi pitää monipuolisuutensa takia. Aarreplaneetan juoni on mielenkiintoinen ja sekoittaa hienosti steampunkia, avaruusmaisemia ja teknologiaa yhteen luoden täysin uusia keksintöjä. Minun mielestäni elokuva on totaalisen aliarvostettu, eikä siitä kuule puhuttavan juuri laisinkaan nykyään, mikä sääli. Se sopinee vanhemmille katsojille paremmin kuin ihan nuorille, koska jotkut kohdat ovat todella jännittäviä ja hahmoja jopa oikeasti kuoli matkan varrella!

Olen nähnyt elokuvan vain suomeksi, mutta ääninäyttely oli laadukasta ja suurimmissa rooleissa kuullaankin tuttuja ääniä, kuten kummatkin Antti Pääkköset. Animaatio on sulavaa 2D-tä, niin kuin voisi olettaa ja nautin varsinkin kapteeni Amelian piirrostyylistä ja liikkeistä. Joissakin kohdissa oli käytetty tietokoneanimaatiota, kuten Avaruussataman kaukokuvassa, laivoissa sekä Silverin robottikädessä. Maisemat olivat upeita ja joistain kohtauksista tulee itse asiassa mieleen konseptitaide niiden yksityiskohtien ja laajuuden takia. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut sci-fi-elokuvien avaruustoteutuksessa ja Aarreplaneetassa on onnistuttu siinä. Alienrotujen erilaisuus on myös hyvin tuotu ilmi, vaikka välillä ei meinaa tunnistaa ollenkaan samaan rotuun kuuluvia yksilöitä (kuten vaikka Monsterit OY, jokainen näyttää uniikilta) ja se on vähän harmillista.

En keksi paljoa mitään huonoa sanottavaa, koska Aarreplaneetassa ei ole sellaista. En silti väitä, että se olisi loistava ja upea, mutta niille, ketkä pitävät tuon tyylisistä elokuvista, se varmasti on parhaimpien joukossa. Romantiikkaa saadaan vain sivujuonessa ja olen iloinen, ettei elokuvaan laitettu Jimille ihastusta, koska se tuskin olisi mahtunut mukaan. Pari miinuspuolta löytyy vielä hahmoissa: pidän harvoin hahmoista, jotka on laitettu mukaan vain ollakseen comic relief (eli koominen helpotus vakaviin kohtiin, eli yleensä naurattava hahmo kuten Olaf Frozenissa). Tässä elokuvassa niitä oli kaksi, vaikka toinen tuli mukaan vasta loppuvaiheessa ja lopussa ei enää toiminut siinä roolissaan. Usein tällaiset hahmot vaikeuttavat päähenkilöiden elämää, niin kuin myös molemmat näistä hahmoista. Sitä paitsi uskon, että heidän vitsinsä naurattavat tasan lapsia, eikä hahmoja olisi oikeastaan edes tarvittu elokuvan onnistuvuuden kannalta. Puhun nyt Morphista ja B.E.Nistä, voitte katsoa elokuvan ja tulla sitten kertomaan, oletteko samaa mieltä.

Aarreplaneetta on hyvin onnistunut, steampunk ja sci-fityylinen seikkailukertomus nuoresta, joka löytää itselleen isähahmon ja kypsyy pojasta mieheksi matkansa aikana. Hyvin onnistunut elokuva kauniilla väreillä, animaatiolla ja maisemilla sekä loistavilla hahmoilla.

Suosittelen elokuvaa: Sci-fi-faneille ja steampunk-tyylistä pitäville. Itse kuulun kumpaankin kategoriaan. Myös hieman aikuisempaa Disneytä hakeville loistava valinta.

Miksi valitsin tämän elokuvan: Tahdoin tehdä pitkästä aikaa elokuvasta arvostelun ja Aarreplaneetta tuli mieleen, koska se on noussut viime aikoina hyvin paljon lempielokuvalistallani.

Arvosana:  9+

"Look at you!

Glowing like a solar fire.

You’re something special.

You’re gonna rattle the stars, you are!"

 

~Cassie


 - ~Cassie | Kommentoi



16. Beyond: Two Souls
05.03.2017 21:11 | ~Cassie

Beyond: Two Souls

Tietoja

Nimi: Beyond: Two Souls

Julkaisuvuosi: 2013

Yhtiö: Quantic Dream

Genret: Toiminta, seikkailu, sci-fi, elämänkerta, draama, perhosefekti

Arvostelu

Lempihahmot: Aiden, Cole Freeman

Lempikentät: Homeless, Hunted

Sanallinen arvostelu: Beyond: Two Souls kertoo päähenkilöstä nimeltään Jodie, joka näkee näkymättömän hengen nimeltään Aiden ja pystyy ohjailemaan sitä käskyillä. Vaikka Aidenilla on oma tahto, se ei pysty leijailemaan kovin kauas Jodiesta aiheuttamatta tytölle kipua. Aidenin voimiin kuuluu tavaroiden liikuttaminen, erilaisten sähköisten tavaroiden sekoittaminen ja käyttäminen, telepatia Jodien välillä, ihmisten ja eläinten tappaminen tai väliaikaisesti itsensä niihin siirtäminen. Peli kertoo 15 vuotta Jodien elämästä: lapsuudessa hänet suljettiin paranormaalien tapauksien osastolle tutkittavaksi, myöhemmin hän liittyi CIA:han ja sen jälkeen pakeni sieltä, CIA:n pakeneminen ja menneisyytensä ja Aidenin häneen sitoutumisensa syyn selvittäminen romanssien ohella.

Pelin pystyy pelaamaan kahdella eri tavalla: Joko sellaisella järjestyksellä, miten pelin tekijät ovat sen suunnitelleet, eli pätkiä sieltä täältä, hypitään tarinassa eteen- ja taaksepäin. Toinen järjestys on se järjestys, miten tapahtumat oikeasti etenisivät, eli lapsuudesta aikuisuuteen. Olen itse pelannut vasta ensimmäiseksi mainitsemallani järjestyksellä. Alkujärkytyksestä ja Aidenin ohjaamisen opettelun jälkeen osaa yhdistää juonenpätkiä sieltä täältä varsinkin, koska latausruutu aina näyttää, mistä kohdasta elämää aiot seuraavaksi pelata. (Koko ajan täyttyvä aikajana siis, josta näet myös, kuinka paljon aukkoja sinulla vielä on jäljellä) Toinen pelin mahdollisuus pelata kahdella eri tavalla on yksin- tai kaksinpeli. Itse pelasin yksinpelillä ja kuvittelisin, että kaksinpelissä toinen pelaa Aidenia ja toinen Jodieta. Yksinpelissä saa koska tahansa vaihdella, kummalla haluaa pelata, mutta Jodie ei yleensä silloin liiku, kun pelaa Aidenilla. Toimintakohtaukset ovat asia erikseen.

Päähenkilöitä näyttelee pari tunnettua näyttelijää, esimerkiksi Jodie on Ellen Page. Hahmoja on paljon ja osa näkyy tasan yhden kappaleen ajan, mutta kaikki on tehty hyvin. Päähenkilö Jodiesta tekee omalaatuisen pelien päähenkilöiden saralla se, että hänellä ei todellakaan ole huumorintajua. Sille löytyy hyvä selitys pelistä, mutta on todella virkistävää nähdä päähenkilö, joka ei vitsaile juuri ollenkaan. (Vaikka juuri Jolien kuivuus huumorintajun saralla sai hänet putoamaan lempihahmoistani pois) Lopulta ”yllätys”vihollinen ei ainakaan omalla kohdallani ollut kummoinen yllätys, mutta kyllä peli keksi jotain yllättävää tilanteeseen.

Hahmot liikkuivat sulavasti ja animaatio oli hyvää. Varsinkin edelliseen Quantic Dreamin peliin, Heavy Rainiin (2012) kontrollit olivat parantuneet paljon! Taistelukohtauksissa tuli hidastus ja sai enemmän aikaa reagoida Jodien lähitaisteluliikkeisiin. Aluksi se oli vaikeaa, mutta tyyliin tottui todella pian ja ainakin se oli jotain uutta! Ampumaan Jodie pääsi harvemmin eikä pelaajan tarvinnut tähdätä itse ollenkaan, vaan taistelu käytiin juuri hidastetuilla kohtauksilla ja jonkun painikkeen rämpyttämisellä.

Two Souls on perhosefektipeli, eli päätökset pelissä vaikuttavat lopputulokseen. Luin jostain, että pelissä on jopa 24 eri lopetusta, joista puolet saa pelaamalla tietyt kappaleet uudelleen. Hahmoja saattoi kuolla hyvin monta yhtäkkiä, jos ei ollut varovainen ja joitakin hahmoja pystyi vielä pelastamaan Aidenin parannustaidoilla. (Olisinpa muistanut tämän, kun pelasin…)

Kaikista eniten miinusta peli on saanut sen sekavuudesta, mutta perhosefektipelit toimivatkin sillä tavalla, että ne pelataan monta kertaa. Ja onhan mahdollisuutena valita selkeämpi pelimuoto, eli vuosien pelaaminen oikeassa järjestyksessä. Two Souls on hyvä, mutta hyvä. Jotkin kappaleet kestävät todella pitkään ja varsinkin, jos niistä ei nauti, se on todella uuvuttavaa. Peli on hyvä, mutta ei sitä enempää, mielestäni mikään ei nouse siinä hyvää korkeammalle. Siitä ei löydy paljoa kritisoitavaa, koska siinä ei ole, mutta myöskään mikään ei nouse henkeäsalpaavan mahtavaksikaan. Ainoa päähän pälkähtävä kunnon miinus on, että joko minulta meni ohi, tai sitten peli paljasti aivan liian myöhään, että maailmassa, josta Aiden on tullut ja jota yritetään estää valtaamasta oma maailmamme, asuu kuolleitten sielut, jotka eivät ole saaneet rauhaa. Olisin tajunnut niin paljon enemmän, jos minulle olisi kerrottu se aiemmin. Peli loppuu puoliksi tyydyttävään cliffhangeriin, mutta pelistä ei ole tulossa jatko-osia. Se on mielestäni hyvä, koska tarina tuli hyvin loppuun ja sotaisampi jatko-osa ei luultavasti edes toimisi.

Sain pelattua pelin läpi kahdessa päivässä. Itse pelin pelaamisen lisäksi Aidenilla voi etsiä bonuksia, jotka avaavat esim. videoita pelin tekemisestä tai luonnostaidetta. Päävalikosta pääsee myös pelaamaan CIA:n ongelmanratkaisukenttää, jossa päähenkilö ja henkensä tekevät yhteistyötä.

Suosittelen peliä: Jonkun uuden etsivälle ja perhosefektin ystäville. Jännitys ja pieni kauhu on myös pelin aikana läsnä.

Miksi valitsin tämän pelin: Ostin vuonna 2016 julkaistun erikois-setin, jossa on tämä peli ja saman peliyhtiön Heavy Rain. Googlattuani kummankin pelin kuuluisuuden ajattelin, että saisin pelit halvalla (30€) ja kotiin päästyäni pelasin kummankin pelin heti.

Arvosana: 8+

”Still here.”

 

~Cassie


 - ~Cassie | Kommentoi
 1  2  3  4  >



RSS

©2017 Turvapaikka Teille 2.1 - suntuubi.com